Musiikkivideon kulisseissa

22.12.2020

Joku ehkä huomasikin marraskuussa Kellomuseon Instagram-tilin puolelta, että museossa tapahtuu kummia. Kellomuseo sai aivan uuden tehtävän, kun Oksasen kelloliike muuttui aamupäiväksi musiikkivideon kulisseiksi. Tom Tikka And The Missing Hubcaps seuraava sinkkubiisi on nimeltään Turn back the Time ja mikä sopisikaan paremmin musiikkivideon kuvauspaikaksi, kun Suomen Kellomuseo.

Saimme seurata, kuinka musiikkivideota kuvattiin ja tutustuimme Elina Suomiseen ja Tom Tikkaan. Saimmekin Tom Tikalta haastattelun, jossa hän kertoo omasta urastaan musiikin parissa sekä miten hän kokee ajan ja mikä on hänelle tärkeä kello. Lue haastattelu alta:

Olet tehnyt pitkän musiikkiuran, kerrotko hieman taustastasi?

Aloin soittaa kitaraa kuusi vuotiaana, ja biisejä aloin tehdä yhdeksän vuotiaana. Mutsi ja faija kuunteli musaa todella paljon, etenkin viikonloppuisin. Ne tuli duunista himaan, ottivat lasin viiniä ja laittoivat jonkun levyn soimaan. Niillä oli itseasiassa aivan loistava musamaku. Meillä soi Beatles, Beach Boys, Rollarit, Animals, CCR ja monet muut 60- ja 70-lukujen parhaat artistit.
Itse kiinnostuin musiikista kuusi vuotiaana, kun kuulin Paul Ankaa faijan autossa. Lonely Boy – kappale teki suuren vaikutuksen. Diggaan siitä edelleen. Se on tosi tarttuva pop-helmi, jossa hyödynnetään hienosti latino-rytmejä ja harmonioita. Ankan tuplattu päälaulu oli myös todella pysäyttävä. Siitä se sitten kohdallani pikkuhiljaa lähti. Tajusin, että Paul Anka teki omat biisinsä ja jostain syystä halusin yhtäkkiä, että minustakin tulee lauluntekijä. Soitin kitaraa jo pikkuisen tässä vaiheessa. Kotiin päästyäni aloin tehdä ensimmäistä biisiäni oikein tosissaan. Sen nimeksi tuli Coca Cola Song. Muistan sen edelleen…aivan hirveä biisi!
Oma urani ammattilauluntekijänä lähti käyntiin broidini bändin Carmen Grayn menestyksen myötä. Minä ja broidi (Lappe Holopainen) tehtiin yhdessä kaikki Carmen Grayn biisit. Siinä oppi kyllä homman tosi hyvin, kun sai tehdä töitä alan ammattilaisten kanssa. Alkoi hiffaamaan mikä biisi sytyttää levy-yhtiön biisivalintoja tekevät henkilöt ja mikä ei. Jotkut biisit valittiin sinkuiksi ja toiset taas jäivät levybiiseiksi. Jotkin vaipuivat unholaan, ja joistain biiseistä tuli radiohittejä. Oli mahtavaa saada tutustua alaan ja oppia se oman veljensä kanssa. Ihan mahtavia muistoja yli kymmenen vuoden ajalta.
Carmen Grayn hajottua laitoin sitten The Impersonatorsin kasaan Antti Aution kanssa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Antti kirjoittaa sanoitukset ja minä sävellän biisin, soitan lähes kaikki instrumentit, laulan ja miksaan. Tuotannosta vastaa Janne Saksa. Mulla on nykyisin myös soolojulkaisuja, jotka teen nimellä Tom Tikka And The Missing Hubcaps. ”Turn Back The Time”, jonka musavideo kuvattiin Suomen kellomuseon tiloissa muutama viikko sitten, kuuluu sooloprojektiini.

Millaista musiikkia Tom Tikka And The Missing Hubcaps tekee? Kirjoitatko itse kappaleesi?

Tom Tikka And The Missing Hubcaps ammentaa musiikkityyliä vanhoilta rock-bändeiltä, joiden lauluntekijät, laulajat ja soittajat on ollu mun idoleita pikkupojasta asti. Beatles kuuluu kappaleiden rakenteessa ja sävellyksessä. Harmoniat tulevat Beach Boysilta. The Go-Betweens and REM puskee läpi sovituksessa ja soitossa. Ehkä Rolling Stoneskin on mukana, ainakin asenteen kautta.
Mun sooloprojektissa teen biisit yksin alusta loppuun, paitsi että Svante Forsbäck masteroi ne. Mun vaimo Elina jeesailee molemmissa projekteissa biisintekijän ominaisuudessa aina silloin tällöin.

Uusin sinkkusi on Turn back the Time, kerrotko mistä olet saanut inspiraatiosi ja mistä biisi oikein kertoo?

Se biisi kertoo mun erosta vuonna 2013, vai oliko se 2012…en nyt muista. Yks mun pojista oli silloin 3-vuotias, ja hänethän mainitsenkin sanoituksessa. ”Turn Back The Time” kertoo siitä perspektiivistä minkä aika antaa meille kaikille. Kyllähän nyt jälkeenpäin on helppoa ymmärtää, miksi mun ensimmäinen avioliitto ajautui eroon, mutta en mä sitä silloin itse oikein tajunnut. Biisin sanoitus kertoo lähtemisen vaikeudesta, ja siitä surrealistisesta tunteesta, kun kantaa kamoja muuttoautoon samalla, kun lapset leikkii muuttolaatikoilla tajuamatta mitä on tapahtumassa.

 

Kuvasitte biisin musiikkivideon Suomen Kellomuseossa, mistä idea sai alkunsa ja voitteko jo hieman raottaa millainen video tulee olemaan (onko sillä tarinaa)?

Sekä The Impersonatorsin että Tom Tikka And The Missing Hubcapsin videoissa käytetään vahvasti hyväksi teemaa, joka sanoituksissa on. Sisällytämme videoiden tarinaan yleensä jonkin yllätyksen tai erikoisen yksityiskohdan, joka tuo hyvää fiilistä tai aiheuttaa hyväntuulista kummastusta. Tämän lisäksi pyrimme yleensä tuomaan videoissa esille suomalaisuutta ja Suomalaisia kaupunkeja ja paikkoja. Kellomuseossa nämä kaksi asiaa on mahdollista yhdistää.
Ajankuvaaminen on tuttua elokuvista ja kirjoista, joten halusimme ottaa asiaan hieman erilaisen lähestymistavan. Kellosepän työ ei ole monelle tuttu aihe, joten sen mukaan ottaminen auttoi tarinan luomisessa. Käytimme myös jonkin verran aikaa sopivan kellon ja tarpeeksi pienien plektrojen löytämiseksi, jotta videoon saadaan mukaan pieni yllätys.

Miten sinä koet ajan? Onko ajalla merkitystä?

No, aika on kaikista kallisarvoisin asia mikä meillä on. Eihän lopulta millään muulla ole merkitystä, kun sillä saako täällä planeetalla olla sähläämässä. Elämä on siinä mielessä hassua, että etenkin nuorempana elää pikkuisen eri mentaliteetilla. Ennen kuin tajuaa, että oman elämän tiimalasi on todennäköisesti kääntynyt, ei hirveästi pohdi mihin aikansa käyttää. Ja vaikka pohtisi, niin ei oikeasti reflektoi päätöksiään loputtomiin. Nuorempana sitä ei istu verannalla miettimässä miten haluaa loppu elämänsä viettää. Jo pelkkä termi ”loppu elämä” ei kuulu sanavarastoon. Sellaisen pohtiminen ei ole ajankohtaista. Elämä on ikään kuin siinä

hetkessä, ja on kova kiire tehdä kaikkea kivaa. Riippuen siitä kuinka filosofinen on, tämä sitten joko muuttuu tai ei muutu. Itse kuulun siihen filosofiseen sakkiin.
Mainitsinkin jo, että aika tuo myös perspektiiviä. Aika opettaa meille ihan hirveän paljon meistä itsestämme, ja auttaa meitä ymmärtämään tapahtunutta ja omia valintoja. Toki, tämän kaiken ymmärtäminen vaatii tietynlaista ihmisluonnetta. Jos kiitää pinnalla, ei ehkä tule koskaan pohtineeksi hirveän syvällisiä asioita. On itseasiassa uskomattoman kiehtovaa, miten erilaisia ihmiset ovat. Joskus huomaan, että jonkun tyypin syvällisin tai filosofisin ajatus kulkee itselleni melko pinnalla. Näinhän se menee: ihmiset ovat erilaisia, mutta mä viihdyn omien ajatusteni kanssa tosi hyvin. En mä osais elää niin, että puhuisin säästä, faktoista ja itsestäänselvyyksistä. Tulisin hulluksi. Eli, mulle aika on myös opettaja.

Onko sinulla omaa kellotarinaa/tärkeätä kelloa?

Itseasiassa on. Mulla on kaksi tärkeää kelloa, joista toinen niistä ei edes ole mun hallussa tällä hetkellä. Se oli mun faijan kello: Waltham. Se on sellainen taskukello, aika prämeä. Faija osti sen huutokaupasta joskus 1980-luvulla, mutta itse kello on vuosisadan alusta. Faija käytti sitä juhlissa ja muissa tärkeissä tilaisuuksissa, kun sillä oli puku päällä. En koskaan tarkistanut onko se totta, mutta muistaakseni faija aina sanoi, että sillä kellolla on elinikäinen takuu. Se sanoi aina, että ”tää mun fikka klogu on tosi stärä.” Se pitää ihan paikkansa.
Se toinen tärkeä kello on mun vaimon mulle hääpäivänä antama rannekello. Mä käytän sitä yleensä juhlissa. Sen on antanut mulle mun elämäni nainen, yhtenä mun elämän tärkeimmistä päivistä.

 

Suomen Kellomuseo oli ilolla mukana ja odotameme innolla musiikkivideon julkaisua!