Meillä puhutaan -blogi: Fabergén kukissa ikuinen kesä

17.06.2022

Ulla Tillander-Godenhielm saapui museon vieraaksi keväisenä keskiviikko iltana 11.5.2022. Hän kertoi Fabergén vähemmän tunnetuista kukista museon kesän 2021 joukkorahoituskampanjaan osallistuneille. Luennolla jätimme talven taaksemme Alma Pihlin suunnitteleman keisarillisen talvimunan esittelyllä. Munan sisältä paljastuu kaunis ja herkkä valkovuokkokimppu, joka on punotussa valkokultaisessa korissa. Ulla Tillander-Godenhielm kertoi, että talvimuna on monien mielestä kaunein keisarillisista pääsiäismunista.

Kivi materiaalina osoittautuu ilmaisuvoimaiseksi ja herkäksi materiaaliksi kukissa. Kukkien terälehdet ovat uskottavia ja eläviä. Kukkien lehdet on hiottu nefriitistä ohuiksi niin, että valo pääsee elävöittämään vihreää väriä.  Fabergén kukissa on kuvattu naturalistisesti pohjoisia luonnossa tai puutarhassa kasvavia kukkia tai metsämarjoja, ihastelimme muun mueassa kulleroa, kirsikkaa, orvokkia, lemmikkiä, vattuaa ja mustikka.

Ulla Tillander-Godenhielmiltä kysyttiin, mikä on Fabergén käyttämien timanttien alkuperä. Hän kertoi, että hänen isänsä Herbert Tillander sai selville omissa tutkimuksissaan, että ruusuhiontaiset timantit ovat peräisin Intiasta. Eleetön vaasi nostaa kukan jalustalle ja tekee siitä erityisen. Vaasit on valmistettu hyvin kirkkaasta ja sulkeumista puhtaasta vuorikiteestä, jonka arvellaan olevan peräisin Jekaterinburghista. Kuulijat olivat yhtä mieltä siitä, että kukat ovat tarkoin harkittuja ja vaativia kultasepäntaidon näytteitä, taidetta. Niihin on vangittu jotakin oleellista ja ne ylevöittävät arkisetkin kasvit.

Kukissa on käytetty myös emalointia, etenkin silloin, jos sopivaa väriä ei ole löytynyt kivistä. Näimme myös kuvan syreenin piirustuksesta. Itse teosta ei ole löydetty. Oletettavaa on kuitenkin se, että kukka on valmistettu, sillä Fabergén työkansioihin tehtiin täysin tuotetta vastaava esityskuva tuotteen valmistumisen jälkeen.

Kuulimme myös, että voikukkahahtuvassa on käytetty materiaalina oikeita hahtuvia. Kymmenen hahtuvaa on sidottu hyvin, hyvin ohuella kultalangalla yhteen. Ulla Tillander-Godenhielm kertoi testanneensa tätä ja ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö hahtuvat kestäisi sidontaa. Ne ovat hyvin sitkeitä. Tarina kertoo, että voikukka hahtuva löytyi sattumalta venäläisen naisen kaapin katolta olleesta laatikosta. Löytäjä ei tunnistanut mikä aarre hänellä on käsissään. Siksi hän ottikin yhteyttä Kremliin ja myi löytönsä sinne.

 

Kiitokset mielenkiintoisesta keskustelusta ja luennosta Ulla Tillander-Godenhielm!

Essi Pullinen

 

Tämä kirjoitus aloittaa museon blogissa sarjan ”Meillä puhutaan”. Tuomme esille muistiinpanojamme museon tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista saavutettavuuden parantamiseksi.