Blogi

Korut ovat kaikkialla -myös taiteen kentällä

10.12.2020

Korutaiteessa yhdistyvät niin taide, muotoilu, kädentaidon perinteet kuin uudetkin teknologiat. Monipuolisuus suo laajan skaalan mahdollisuuksia, mutta se tuo mukanaan samanaikaisesti haasteita korun olemuksen määrittelyyn ja hyväksymiseen taidemuotona.

Koruja on kaikkialla. Niitä on saatavilla kaikenlaisissa hintaluokissa ja monenlaisista paikoista halpamarketeista kultasepänliikkeisiin ja taidegallerioihin. Korut tunnetaan monilla eri nimillä. Esimerkiksi muoti, design, käsityö, nykykoru ja rihkama ovat jo itsessään sanoja, jotka eivät tunnu kovinkaan yksiselitteisiltä. Samalla noita monia sanoja käytetään koruista puhuttaessa ja ne voivat aiheuttaa epämääräisyyden tunnetta tutustuttaessa korutaiteeseen.

Koruihin klassisesti liitetty kauneus on muuttanut rooliaan korutaiteen käsittelyssä. Taideteoksen tehtävä ei olekaan kaunistaa tai luoda pelkästään mielihyvän kokemuksia, mutta koruihin miellyttävyys ja koristeellisuus on tarttunut tiukasti. Ajattelu- ja sisältöpainotteinen tapa tehdä taidetta on merkittävä elementti teknisen suorituksen ohella. Korutaiteen tekijän ammatin pohjalla on usein koulutus, jolla on vahvat siteet käsintekemiseen ja muotoiluun, mutta myös kuvataiteen ammattilainen voi suuntautua korutaiteen pariin. Mielenkiintoisen lisän korutaiteeseen tuo teoksen käytettävyyden mahdollisuus.

Tarja Tuupanen
rintakoru
käytetyt marmoriesineet, messinki
2017

 

Mukana kannettavuus tekee korutaiteesta omalta osaltaan helposti lähestyttävää. Samalla se muistuttaa tutusta, arkisesta roolistaan takin kauluksessa – yhdestä niistä monista korulle luoduista rooleista. Puettavuus on mahdollisuus, jonka tekijä voi myös jättää hyödyntämättä. Korutaiteen teos voi toimia valokuvan tai videon muodossa, jossa käytettävyys voidaan esittää vain ajatuksen tasolla. Tekijästä riippuen korostettuna voi olla teoksen materiaali, tekniikka tai sen sisältö. Näyttelykävijälle teostietojen tarkastaminen voi avata tarkastelun kohteena olevaa taideteosta uudella tavalla. Maria Nuutinen kertoo olevansa korutaiteilija, ja lisää: “määritelmä ei rajoita työskentelyäni, vaan antaa mahdollisuuden työskennellä monipuolisesti”. Lähtökohtaisesti taiteilija siis tekee taidetta.

Maria Nuutinen: Kirkastava kasvonaamio 
pigmenttivedos alumiinikomposiittilevyllä, 75 x 50 cm, 2019

 

Korun perinteinen rooli ei välttämättä vastaa nykyajan kiinnostuksen kohteita taikka tarpeita. Koruihin liitetyt siirtymävaiheet elämässä muuttavat muotoaan, ja niiden huomioiminen fyysisillä esineillä hakee omaa paikkaansa. Vihkisormus pitänee pintansa, mutta kuinka oleellista korujen käyttö muuten on arkielämässä? Miksi korutaiteen pitäisi kiinnostaa?

Laajalle levittäytyvänä ilmiönä korut tarjoavat mahdollisuuden monipuolisiin näkökantoihin, sillä ne koskettavat monia meistä. Se tuttu takin kaulus voi pitää sisällään painavan viestin ja synnyttää keskustelun kadunvarressa. Korutaideteos voi olla huomaamaton ja kevyt materiaaleiltaan ja helppo pitää yllä. Koru voi myös tehdä painavuudellaan tai muodollaan käyttäjänsä tietoiseksi korusta. Mukana kulkevana taidemuotona korutaiteen lähelle pääsee niin sen katsoja kuin kantaja. Korujen kansanomainen rooli ei sulje ulos sen käyttöä taiteen tekemisen lähtökohtana. Sarjakuvatkin ovat toisaalta kepeitä viihdetuotteita, jotka löytävät tiensä monen kodin postilaatikkoihin, mutta samalla kunnianhimoinen ja painavia asioita käsittelevä taidemuoto, jolla on esimerkiksi oma läänintaiteilijansa – kuten korutaiteellakin.

Ollessaan esillä korutaiteen teokset ovat hylänneet perinteiset vitriinit ja lukolliset aarrearkkunsa jo hyvä tovi sitten. Galleria- ja museo-olosuhteissa hyödynnetään seinäpintoja ja installaation keinoja. Käytettäviksi tarkoitetut teokset näyttävät joskus yksinäisiltä valkoisilla seinillä, ehkäpä performatiiviset keinot yleistyvät entisestään tulevaisuudessa? Käytettävyyden ja kehollisuuden kanssa leikittely luovat joitakin raameja korutaiteelle, mutta selkeitä rajoja on turha piirtää. Korun kokemus on jokaiselle oma ja tosi, kuten Kalle Heikkilän teos vuodelta 2018 osoittaa. Ylläpidettävä omakuva on tekijälleen koru ja sellaisena me muutkin voimme teosta katsoa.

Kalle Heikkilä: Unself-portrait
tekstiili, puu, alumiini, kupari, muovi, luu, nahka, maali, lanka
80 x 80 x 120 cm, 2018

 

Blogin on kirjoittanut:

Jenni Sokura 

  •  lappeenrantalainen kuvataiteilija (YAMK) 
  • korutaiteen tuntiopettaja, LAB ammattikorkeakoulu 
  •  Korutaideyhdistys ry:n puheenjohtaja 2013-2019 
  • Hibernate-ryhmän jäsen 
Taiteen Edistämiskeskus TAIKE on tukenut blogin kirjoittajaa.