Korun arvo ja pitkäikäisyys

17.09.2021

Korujen käytölle ja pitkäikäisyydelle on monia eri syitä. Tässä kirjoituksessa käsittelen kolmea ehkä olennaisinta tai keskeisintä niistä. Meillä on monia eri tapoja ja syitä käyttää ja omistaa koruja. Tässä tekstissä käsittelen sitä, mikä on yhteistä sille, että korut usein ovat pitkäikäisiä ja mitkä asiat vaikuttavat korun pitkäikäisyyteen. Voimme tarkastella asiaa kolmelta eri kantilta. Ensiksi asiaa voidaan katsoa tekniseltä kannalta, toiseksi voimme tarkastella asiaa taloudelliselta puolelta tai rahalliselta kannalta, ja kolmanneksi tunnesiteiden osalta.

Teknisesti korut ovat usein valmistettu kestämään pitkään, jopa vuosisatoja, tai ainakin vuosikymmeniä. Usein korut valmistetaan kestävistä materiaalista kuten metallista ja kivistä. Monet korut on valmistettu vahvoiksi ja kestäviksi. Eritoten käsitehdyt korut voivat olla hyvinkin pitkäikäisiä. Monet korut on suunniteltu päivittäiseen käyttöön keholla. Siksi ne on suunniteltu ja valmistettu kestämään kovaa kulutusta. Materiaalit, joista korut on usein valmistettu kestävät hyvinkin paljon kulutusta. Kovat jalokivet ja jalometallit eivät ainoastaan ole kestäviä mutta myös kalliita materiaaleja.

Korua voidaan tarkastella pitkäikäisenä esineenä myös rahallisen arvon kannalta. Juuri arvokkaiden jalometallien ja jalokivien vuoksi usein ajatellaan, että koruissa pysyy arvo. Se tietysti riippuu siitä, minkälainen koru on ja minkälaisessa maailmantilanteessa eletään. Eri materiaalien, tyylien ja korumuotoilun arvostus on aikasidonnaista. Koruja voidaan siis ajatella sijoituksena sekä materiaalien että muotoilun lähtökohdista.

Koru saattaa olla sijoitus myös siinä mielessä, että koru ostetaan tai hankitaan ensin yhdelle henkilölle ja aikomuksena on sitten jättää se seuraaville sukupolville perinnöksi. Eli usein jo alun alkaen on ajateltu, että korulla olisi monta omistajaa. Näin ajatellen koru ei ole yhden henkilön esine vaan esimerkiksi suvun tai perheen yhteisesti omistama esine. Juuri tähän korun karakteristisuuteen liittyy vahvasti tunteet ja tunnesiteet. Joitakin koruja saatetaan hankkia yhdessä uusien sukupolvien kanssa, joitakin taas saatetaan hankkia heidän vuokseen. Näin sukupolvien jatkumo elää koruissa.

Tämä rannekoru on muistolahja puolisolta äidille tilaisuudessa, jossa kastettiin ja haudattiin synnytyksessä kuolleet keskoskaksoistytöt. Rannekoru on mittaamattoman arvokas äidille, jolle se kuvastaa yhteyttä näihin tyttäriin. Korussa hän pitää heitä mukanaan.

Korun pitkäikäisyys mahdollistaa tunnesiteiden syvenemisen ja vahvistumisen. Tunnesiteet ovat mielestäni kaikkein kiinnostavin näkökulma korun arvossa ja arvostuksessa. Kuten jo mainitsin, korut usein valmistetaan kestämään sukupolvien yli, kestämään muillekin käyttäjille kuin ensimmäiselle käyttäjälle. Mutta ne myös merkitsevät ihmisen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Ne sijoittavat ihmisen tiettyyn aikaan ja kommunikoivat käyttäjänsä historiaa ja sosiaalisia suhteita. Koru on siis sidoksissa käyttäjäänsä, häntä ympäröivään yhteiskuntaan, kulttuuriin ja aikaan.

Nämä ristit tuovat voimaa ja uskoa tulevaisuuteen omistajalleen. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita hänelle riippumatta materiaaleista tai korujen kunnosta. Ristin muoto ja sen konnotaatiot merkityksellisiä.

Korut sitovat ihmisen tiettyihin elämänkokemuksiin, joista monet hyvin henkilökohtaiset tunnesiteet rakentuvat. Korut muistuttavat näistä elämänkokemuksista ja siten muistot elämänkokemuksista matkaavat korun mukana. Korut toimivat fyysisinä representaationa tai muistoastioina elämän tärkeistä ja merkittävistä tapahtumista. Koruja siis ostetaan, hankitaan, annetaan ja perintään usein suurien elämänvaiheiden, siirtymäriittien ja rituaalien tapahtuessa. Näitä siirtymäriittejä on esimerkiksi syntymä, aikuiseksi kasvaminen, ammattiin valmistuminen, naimisiinmeno, vanhemmaksi tuleminen, läheisistä luopuminen ja kuolema. Näihin riitteihin sisältyy usein, henkilökohtainen, yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ulottuvuus. Siirtymäriittien arvostaminen ja juhlistaminen on hyvin kulttuurisidonnaista. Jo meillä pohjoismaissa on hyvin rikas tapojen ja perinteiden kirjo, joihin korut liittyvät.

Nämä sormukset ovat rakkauden muistoastioita. Ne ovat kihla-ja vihkisormuksia, jotka on siirretty pois sormussormesta, kun puolisosta on aika jättänyt. Toisessa kuvassa nivelsairaus on vaikuttanut siihen, että sormuksia pidetään pikkurillissä. Toisessa uuden puolison vuoksi sormukset on siirretty toiseen käteen. Omistajat haluavat käyttää sormuksia, mutta eivät enää samalla tavalla kuin edesmenneen puolison ollessa vielä läsnä. Myöskään vääriä kulttuurisia signaaleja ei haluta lähettää.

Olen tutkinut naisten koruja ja syitä korujen omistamiselle. Monesti nämä syyt ovat erittäin tunnesidonnaisia. Tämä johtuu siitä, että korut ovat sidoksissa siirtymäriitteihin, jotka usein raamittavat elämän. Siirtymäriittien kautta tulemme rooleihin, joissa elämme ja joita toteutamme. Näissä rooleissa olemme esimerkiksi konfirmoituja, äitejä, tietyn ammatin edustajia tai vaimoja. Usein korut ovat merkkejä tietystä roolista, kuten esimerkiksi kihla– ja vihkisormukset, mutta ne voivat myös olla muistoja näistä varsinaisista riiteistä, kuten esimerkiksi rippilahjaksi tai valmistumisen yhteydessä saadut korulahjat. Samaan siirtymäriittiin siis saattaa kuulua koruja, jotka kertovat ulkopuolisille korun käyttäjän statuksesta, kuten rippiristi ja rippilahjaksi saatuja koruja, joihin liittyy henkilökohtaisia muistoja, jotka eivät muille avaudu.

Haastattelemani amerikkalaisnainen peri yhdeksänvuotiaana isältään kalvosinnapit. Niistä muodostui hyvin merkityksellinen fyysinen representaatio isän muistosta hänelle. Aikuisena hän teetti kalvosinnapeista itselleen korvakorut, jotta voisi käyttää koruja kantaa muistoa isästä mukanaan. Kommunikoimme koruilla siis kahteen suuntaan; ulospäin ja sisäänpäin, ulkopuolisille ja itselle.

Monesti sisäinen kommunikointi on siirtymäriittiin tai tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvää muistelua. Muistot ovat siis huomattava osa korun arvoa. Ulkopuolisille kommunikoimme kulttuurisesti niin, että tietyn kulttuurin tuntevat ihmiset pystyvät lukemaan korun kantajan elämäntarinaa hänen korujensa kautta. Jokainen korun omistaja tai kantaja on vastuussa koruun liittyvien muistojen säilyttämisestä seuraaville sukupolville. Ainoastaan kukin korun kantaja vuorollaan tuntee koruun liittyvän historian ja saa päättää mitä siitä seuraavalle sukupolvelle tai korun kantajalle siitä kertoo. Täten jokainen korun haltija vuorollaan muokkaa sen tarinaa.

Petra Ahde-Deal

Muotoilun Dosentti, Copenhagen School of Design and Technology

Taiteen tohtori Petra Ahde-Deal on toiminut muotoilun tutkimuksen, korualan koulutuksen ja start-up ympäristöjen parissa viimeisen reilun vuosikymmenen ajan Tanskassa. Kestävän kehityksen tuomat mahdollisuudet ja haasteet, esineiden elinkaaret, niiden merkityksellisyys sekä nuorten aikuisten kanssa työskentely pitävät hänen ammatillisen asenteensa virkeänä.

Vapaa-ajan hän mieluiten viettää heittäytymällä Kööpenhaminan urbaaniin sykkeeseen perheensä kanssa.

Kuvat: Petra Ahde-Deal, väitöskirja, Women and Jewelry – A Social Approach to Wearing and Possessing Jewelry, 2013.