Blogi

KORU-tapahtumat, globaalisti Euroopan laidalla

04.12.2020

 

KORU1-näyttely Etelä-Karjalan museossa 2003. Kuva: Anu Peippo

 

KORU1-tapahtuma näki päivänvalon vuonna 2003, lähes 20 vuotta sitten. Tuosta kesäisestä tapahtumasta Lappeenrannassa alkoi merkittävä ja pisin yhtäjaksoinen kansainvälinen korutaiteen triennaali Suomessa.

Ennen KORU- tapahtumasarjaa Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa oli 1990- ja 2000-luvun taiteessa vahva motivaatio kansainvälistyä. Ammattikorkeakoulussa tuolloin työskennellyt yliopettaja Eija Mustonen järjesti Alchemia tapahtuman 1997 ja Midsummer workshops:n vuonna 2000. Mukana järjestelyissä oli myös paikallinen kulttuurivaikuttaja Antonio Altarriba ja Kaakkois-Suomen taidetoimikunta. Alchemiassa korutaiteen kiinnostavia nimiä edustivat mm. hollantilainen jo 70-luvulla uransa aloittanut Ruud Peters ja nykyisin Cranbrook Academy of Art:ssa toimiva Iris Eichenberg. Näiden tapahtumien jälkeen kävi selväksi, että tarve kansainväliselle korutaiteen tapahtumalle on olemassa ja Etelä-Karjalassa on tahtoa järjestää sellainen. Aktiivisten taidealan toimijoiden intohimo niin Lappeenrannassa kuin muuallakin on 90-luvulta saakka tuonut kansainväisia korutaiteilijoita Suomeen. Eri instituutioiden tuki on ollut tärkeää, mutta yksittäisten ihmisten ammatillinen panos on ollut todella merkittävä korualan kehityksen kannalta.

KORU2-näyttelyn avajaiset Lappeenrannan taidemuseossa 2006.
Kuva: Anu Peippo

 

 

KORU1-työpaja “Correspondence”, opettajana Fabrice Schaefer, 2003.
Kuva: Anu Peippo

 

KORUjen konsepti on ollut alusta asti suhteellisen muuttumaton, tapahtumaviikko alkaa työpajoilla, jatkuu seminaarilla ja huipentuu näyttelyn avajaisiin. Sekä alan opiskelijoille että ammattilaisille suunnattuihin työpajoihin on aina haluttu opettajiksi alansa huippuja. He ovat edustaneet korutaiteen eri puolia, työpajojen kirjo on ulottunut käsitetaiteen näkökulmasta japanilaiseen perinteiseen pakotustekniikkaan. Useimmiten mukana työpajan aiheena on oll

KORU2-työpaja “Cameo today”, opettajina Helena Lehtinen ja Tarja Tuupanen, 2006

ut Etelä-Karjalan erikoisuus, mahdollisuus kiven työstöön. Tavoitteena ei ole kuitenkaan ole vain perinteinen opetus tai koulumainen intensiivityöskentely vaan keskustelun herättäminen ja luentojen ja tekstien kautta tutkimustiedon lisääminen. Mieleenpainuvia luentoja seminaareissa on ollut useita. Vuonna 2006 (KORU2) antropologi Ted Poelhemus luennoi ihmisestä koristautujana ja miten tämä piirre on muuttunut yhteisöllisen heimoaseman merkitsijästä yksilöllisyyden ilmaisuun ja muista erottautumiseen. Vuonna 2018 (KORU6) professori ja aivotutkija Minna Huotilainen pohti voiko neurotiede auttaa taiteen ymmärtämisessä. Tieteen puheenvuorojen ja taiteilijaluentojen rinnakkaisuus luo keskustelua ja kehittää alaa.

KORU2-työpaja japanilaiset tekniikat, 2006.
Kuva: Tuija Hietanen

 

Tapahtuma on ollut kohtuullisen kokoinen ja työskentelyn lomassa se on mahdollistanut osallistujille ikimuistoisia kohtaamisia. Tämä on ollut vähintään yhtä tärkeää kuin oppiminen ja tiedon jakaminen. Kansainväliset opiskelijat ovat voineet vaihtaa kokemuksiaan oppilaitoksista ja kysyä suoraan paikalla olleilta opettajilta opiskelijavaihtomahdollisuuksista. 2000-luvun alussa tämä oli erityistä. Sveitsiläinen galleristi ja opettaja Fabrice Schaeffer muistaa vieläkin miten hänet haettiin rautatiasemalta 60-luvun Pontiac Bonnevillellä kun Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun opiskelijat ottivat osaa järjestelyihin ensimmäisessä KORU-tapahtumassa. Kun KORU2- seminaarin lopuksi kaiuttimista soitettiin Satumaan tango, auditorion yleisö ryntäsi spontaanisti tanssimaan.

KORU2-seminaarin spontaani päätöstanssi, 2006.

Yhteinen saunailta työpajojen keskellä on meille tavallistakin tavallisin, mutta useille vieraille järvimaisema on ollut erityinen kokemus. Tapahtuman mukana on myös kasvettu. Portugalilainen taiteilija Carla Castiajo oli vuonna 2003 mukana nuorena opiskelijana, vuonna 2018 hän luennoi tohtoriväitöksestään.

KORU2-työpaja “On Collecting”, opettajana Manon van Kouswijk, 2006.

Kaiken työskentelyn, luentojen ja kanssakäymisen on kruunannut kansainvälinen näyttely joka on ollut erinomainen ikkuna ajankohtaiseen korutaiteeseen. KORU1-näyttely koostui eurooppalaisista taiteilijoista, kolme vuotta myöhemmin KORU2:ssa eurooppalaisten lisäksi mukaan oli erikseen kutsuttu ryhmä japanilaisia taiteilijoita, jotka Hiko Mizunon taidekoulun edustaja oli valinnut. Tämän jälkeen KORU on ollut täysin globaali, vuosien aikana näyttelyissä on ollut esillä yli 200 taiteilijaa.

KORU3-näyttely, Imatran taidemuseo, 2009.
Kuva: Julia Mansikka

Taiteilijavalintojen tapa on vaihdellut. Kahdesti työryhmä on valinnut ydinryhmän taiteilijoita jotka kukin ehdottaneet kahta taiteilijaa omasta kotimaastaan, vastuuta on demokraattisesti jaettu ja tällä tavoin mukaan on saatu myös nuoria tuntemattomampia taiteilijoita joita ei muuten ehkä olisi löydetty. Valintatapana on ollut myös avoin haku jota KORU3:ssa johti juryn puheenjohtajaksi kutsuttu galleria Marzeen johtaja Marie-José van den Hout. Jokaisesta KORU-näyttelystä on myös tuotettu asiantuntijatekstein varustettu näyttelykatalogi, jotka ovat muodostaneet pienen julkaisusarjan. Painettu kirjanen säilyy ja on edelleen relevantti käyttöliittymä digitaalisessa maailmassa.

 

Näyttelyiden tavoitteena on ollut tehdä alaa tunnetuksi suuremmalle yleisölle, taiteenalan

KORU4-näyttelyn avajaisperformanssi, A5-ryhmä. Imatran taidemuseo, 2012.

näyttelyjä Suomessa on esillä harvakseltaan. Ne ovat tarjonneet vieraille erityisiä kokemuksia. Olen todistanut näyttelyvieraan kyyneleet hänen katsoessan kiinalais-hollantilaisen Jing Hen “Potential Pin”- nimistä eleetöntä videoteosta, jossa taiteilija terottaa puun oksan ja pukee koko puun ylleen. Yhtälailla olen vastannut näyttelyn valvojana kysymykseen “missä ne korut oikein ovat” vierailijan kummastellessa teoksia. Molemmat kohtaamiset ja ihmisten reaktiot ovat yhtä aiheellisia. Koru mietityttää.

KORU5-näyttely, Imatran taidemuseo, 2015.
Kuva: Korutaideyhdistys

 

Neljä ensimmäistä KORU-tapahtumaa (KORU1-4) järjestivät Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu/Saimaan ammattikorkeakoulu, Lappeenrannan ja myöhemmin Imatran taidemuseo sekä Kaakkois-Suomen taidetoimikunta. Järjestävän ytimen muodostivat Eija Mustonen, Eeva-Kaisa Hakulinen ja Antonio Altarriba. Korutaideyhdistys perustettiin vuonna

KORU5-työpaja “Heimat”, opettajana Monika Brugger, 2015.
Kuva: Korutaideyhdistys

2005 ja vuonna 2015 10-vuotias yhdistys otti KORUn hoidettavakseen. KORU5 ja KORU6 olivat Jenni Sokuran johtaman Korutaideyhdistyksen ponnistus ja uutuutena näyttelyt kiersivät

KORU5-halauksia, 2015.
Kuva: Korutaideyhdistys

Etelä-Karjalan ulkopuolella. Yhdistyksen työryhmä rakensi näyttelyt Imatran taidemuseon jälkeen Vaasan Taidehalliin, Kuopion Taidemuseoon, Tampereen kulttuuritila Laikkuun ja Helsingin Suvilahden Tiivistämöön.

KORU6-näyttelyn rakennus Helsinkin Suvilahteen Tiivistämöön, 2018.
Kuva: Korutaideyhdistys

Korutaideyhdistys jatkaa järjestävänä tahona ja jo seitsemättä kertaa järjestettävä KORU eli KORU7 tapahtuu Lappeenrannassa lokakuussa 2021.

KORU5-työpaja “Stone Rocks”, opettajana Terhi Tolvanen, 2015
Kuva: Korutaideyhdistys

Työpajat ja seminaari järjestetään yhteistyössä LAB ammattikorkeakoulun kanssa ja KORU7-näyttely avautuu Etelä-Karjalan museossa 29.10.2021. Näyttelyyn on avoin haku parhaillaan käynnissä.

KORU5-näyttely, Vaasan taidehalli, 2015.
Kuva: Kimmo Heikkilä

 

Olen ollut monen muun ihmisen ohella ns. vakituinen festarikävijä.

KORU5, chileläisen WALKA-ryhmän installaatio Cornucopia, 2015.
Kuva: Korutaideyhdistys

Alchemian aikaan olin mukana opiskelijana ja KORU1 alkaen roolini on vaihdellut autokuskista tiskaajaan, suunniteluryhmän jäsenestä työpaja-assistenttiin ja luennoitsijasta opettajaan. Mahdollisuus nähdä tämäntasoinen oman ammattialani näyttely ja verkostoitua

KORU6-työpaja “The Point of No Return”, opettajana Julia-Maria Künnap, 2018.
Kuva: Korutaideyhdistys

kansainvälisesti asuinkaupungissani on ollut itsestäänselvä. Intohimoiset tapahtumaa järjestäneet lukemattomat ihmiset ovat tehneet siitä itsestäänselvän.

Työ Korutaideyhdistyksessä KORU7 varten etenee jo kiivaasti, osittain rutiinilla, mutta edelleen yhtä innostuneesti. Vauhti kiihtyy kuukausi kuukaudelta ja lukuisat yksityiskohdat ehditään ratkaista ennen ensi vuoden syksyä. Ketkä kutsutaan pitämään työpajoja? Mikä olisi hyvä näkökulma seminaariin? Voimmeko striimata luennot?

Lämpimästi tervetuloa paikalle lokakuussa 2021, globaaliin korutaiteen tapahtumaan Euroopan laidalle.

KORU6-näyttely, Imatran taidemuseo, 2018. Kuva: Vivi Touloumidi.

 

Tarja Tuupanen

Tarja Tuupanen on Kaakossa asuva korutaiteilija. Hän on toiminut alalla vuodesta 1999 ja on ollut mukana lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä maailmanlaajuisesti. Taiteilijuuden lisäksi hän tekee opetustyötä Suomessa ja ulkomailla. Tuupanen oli yksi Korutaideyhdistys ry:n perustajajäsenistä ja on sen nykyinen puheenjohtaja.

 

Taiteen Edistämiskeskus TAIKE on tukenut blogin kirjoittajaa.