Suomalainen kelloteollisuus syntyy

Sotien aikana alkanut ja sen jälkeen jatkunut tuontisäännöstely johti lopulta suomalaisen kelloteollisuuden syntyyn. Tätä ennen suomalainen kellonvalmistus oli hyvin pienimuotoista. Sisäiset kellomarkkinat eivät olleet riittävän suuret synnyttääkseen omaa kelloteollisuutta. Toisaalta suhteellisen hyvin järjestäytynyt kellojen maahantuonti tyydytti kotimaisen kellojen kysynnän niin hinta- kuin laatumielessä. Ennen sotia kelloja oli myös määrällisesti riittävästi tarjolla suhteessa kysyntään. Oman, suomalaisen kelloteollisuuden synnylle ei ollut tämän vuoksi aiemmin tarvetta.

Vasta niukkuuden aika synnytti suomalaisen kelloteollisuuden. 1940 – 1950-lukujen taitteessa syntyi joukko kotimaisia kellotehtaita, jotka valmistivat pääasiassa isompia kelloja: seinä- ja pöytäkelloja. Kaiken kaikkiaan kellotehtaita ja -pajoja toimi parisenkymmentä. Tuolloin syntyneistä tehtaista maineikkain ja tuotannollisesti suurin oli Tampereella toiminut Valmetin Instrumenttitehdas, joka valmisti Valmet-nimisiä seinä- ja pöytäkelloja. Myöhemmin Valmet-merkki muuttui Aika-merkiksi tuotannon ja markkinoinnin siirryttyä Valmetilta Pirkkalassa toimineelle Pertti Kiurulle. Tämän lisäksi Helsingin Vallilan Kellotehdas Vinha Oy:ssa valmistettiin tehdasmaisesti Ready-merkkisiä seinäkelloja. Kolmas keskeinen kellotehdas oli Jyväskylässä toiminut Kelloteollisuus Oy, jonka kellomerkki oli Syke. Yksittäisen kellosepän organisoimana syntyi myös muutama kellomerkki. Kelloseppä Otto Vilanto valmisti OV -seinäkelloja ja Kalevi Soidinsalo teki SK –merkkisiä seinäkelloja Kauniaisissa.

Lukumääräisesti suomalaisia kellomerkkejä on ollut kaiken kaikkiaan varsin vähän ja niiden merkki- ja mallikohtaiset tuotantomäärät ovat olleet suhteellisen pieniä. Suomalaiset jälleenrakennusajan kellotehtaat olivat varsin lyhytikäisiä. Reilut puolet tehtaista ja pajoista toimi alle kymmenen vuoden ajan ja vain kaksi kellotehdasta jatkoi toimintaansa yli 20 vuoden ajan. Kellojen ja kellojen varaosien tuonnin vapauduttua sveitsiläiset ja saksalaiset kellomerkit valtasivat uudelleen markkinat ja suomalaiset kellotehtaat joutuivat sulkemaan ovensa yksi toisensa jälkeen.

Lähde: Suomen Kellomuseo