Sukupolvien kello

Kovin vanha ja arvokas kello seinälläni, Junghans. Se on Pohjanmaalta kulkeutunut tänne Espooseen. Kertoisipa ajasta, arjesta, kun ensimmäinen omistaja on itselleen sen hankkinut. Elettiin vuoden 1800 loppua. Tietäisipä hän suuri käsityönmestari, että vielä tänä päivänä kello saa paljon ihailua. Suuri taideteos on se; mestarillinen käsityö, tummasta puusta veistetty, niin koristeellinen.

Isäni ollessaan pieni poika mummonsa sylistä sai avaimella vetää kellon käymään. Oli kuulemma tärkeä tehtävässään. Nyt kun isäni aika on jättänyt, on minulla kello perintönä. Tämän muistoesineen niin moni olisi sukulaisistani ottanut muistojen ja menneen ajan ihmisten vuoksi.

Tosiasia on, että tämän päivän ihmisillä 2000-lukulaisilla on kelloja kaikkialla. Kelloja on ranteessa, mikrossa, digiboksissa, kännykässä, autoissa..kaikkialla. Ostetaan uusi, kun vanha ei toimi tai väri, muoti vaihtuu. Mutta meillä on vain yksi aika, mitä mitata. Isäni perintökello kertoo, miten arvokas on aikamme, elämämme. Sukupolvet vaihtuu, aika kuluu, maailma muuttuu.

Anonyymi