Paperinkeräyskello Stima

Ensimmäinen oma kelloni oli kansakoulun piirustustunnilla tekemäni seinäkello, jossa taulu oli tehty pahvista ja pahviset osoittimet oli niitillä kiinnitetty kellotauluun. Kellotaulun kulmissa oli piirretyt kukkaset. Kello kiinnitettiin villalangalla yläreunasta seinälle. Kello tehtiin vuonna 1956.

Toinen kello oli paperinkeräyskello Stima. Paperia piti kerätä hirveä määrä. Urakka kesti ainakin kaksi vuotta. Paperia haettiin liikkeistä, ihmisiltä, ovelta ovelle kyseltiin ja maitorattaisiin kerättiin. Tutut tiesivät jemmata ja niistä tuli hyviä keräyskohteita. Viikkolehtiä ei meinannut saada ollenkaan, ne säilytettiin vuosikymmeniä. Sanomalehtiä käytettiin vessassa ja poltettiin.

Paperit vietiin paikallisen osuuskauppa Sastamalan varastolle, jossa säilytettiin myös lannoitteita. Haju on jäänyt hyvin mieleen salpietarista. Varastomies otti paperia vastaan.

Lehdet punnittiin isolla vaa’alla. Paperilla kerättiin muutakin kuin kelloja, mutta se oli arvokkain lahja ja suurin urakka. Lisäksi piti antaa rahaa.

Jonkin verran paperinkeräysseteleitä jäi vielä yli. Paperinkeräyksen lopetin kun muutimme kauemmaksi.

Kello meni hajalle, kun avasin sen ja katsoin, miten se on tehty. Tätä ennen kello kyllä palveli monta vuotta.

Ville Pietilä