Paketti ilta-autossa

Oli 8-vuotissyntymäpäiväni vuonna 1969. Sotasokea ukkini soitti ja onnitteli merkkipäiväni johdosta. Hetken jo ajattelin, että näinköhän tänä vuonna jään ilman lahjaa, kun ukki vain soitti ja onnitteli eikä tullut syntymäpäiville lahjoineen. Mutta puhelun lopuksi ukkini sanoi, että ilta-autossa minulle oli tulossa paketti. Minun piti mennä vain linja-autolle ja kuljettaja sen minulle antaisi. Minua jännitti kovasti – mitähän mukavaa minä saisin? Se selvisi parin tunnin kuluttua. Ensin vähän petyin, koska paketti oli niin pieni, sillä odotin jotain nukkekodin tapaista. Mutta sitten ajattelin, että ehkäpä paketti sisälsikin jotain arvokasta, niin kuin se sisälsi! Avasin paketin suuren jännityksen vallassa. Paketissa oli oikea rannekello, oikein Leijona-merkkinen. Kellossa oli upea punainen nahkahihna, ja se oli juuri kuin minulle tehty. Olin lahjastani tavattoman ylpeä, sillä läheskään kaikilla luokkani tytöillä ei ollut vielä rannekelloa.

Rakas kelloni hävisi teille tietymättömille jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mutta aina kun kuulen sanan leijona, mieleeni tulee tuo syyskuinen päivä ja ensimmäinen rannekelloni.

Sirpa Hirvikallio