Menu
Lahden muotoiluinstituutti tuli osaksi ammattikorkeakoulukokeilua vuonna 1992. Lahden ammattikorkeakoulu vakinaistui vuonna 1996. Liittyminen ammattikorkeakouluun viritti suuria odotuksia, mutta myös pelkoja opettajakunnan ja muun henkilöstön keskuudessa. Kultasepänalan opettajat, joista suurin osa oli opettajatutkinnon suorittaneita alansa mestareita, aloitti maisteritutkintoon tähtäävät opinnot Helsingin yliopistossa 1980-luvun lopussa. Opiskelu kymmenien muiden käsi- ja taideteollisuusopettajien kanssa laajensi tietämystä taidealoista ja antoi pedagogisia valmiuksia opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Itsenäiseen päätöksentekoon tottuneessa Muotoiluinstituutissa oltiin huolissaan tulevaisuudesta. Pahiten muutos koski ehkä Kultasepänalan laitosta. Kultasepän, hopeasepän, kaivertajan sekä koru- ja hopeamuotoilun koulutus siirtyi osaksi muotoilun amk-koulutusohjelmaa. Vuonna 1992 aloitettu kultasepänalan toisen asteen koulutus siirrettiin Muotoiluinstituutista Koulutuskeskus Salpaukseen. Samalla kultasepänalan laitoksen yhtenäinen opettajakunta jouduttiin jakamaan kahteen osaan. Tottuminen kahden isännän hallintoon samassa talossa vei oman aikansa. Monista hallinnollisista muutoksista ja ristiriidoista huolimatta arkipäivä keskimäärin 140 opiskelijan ja 11 opettajan kesken sujui mutkattomasti. Osoituksena siitä oli mm. yhteinen osallistuminen Fabergé-näyttelyn työpajaan Lahden taidemuseossa 1997 sekä Elle&Doris -60-vuotisjuhlanäyttelyyn Pariisissa ja Lahdessa vuonna 1998.
Vuonna 1995 Lahden muotoiluinstituutin rehtori Antti Hassi ja kultasepänalan laitoksen pitkäaikainen johtaja Olli Auvinen jäivät eläkkeelle. Muotoiluinstituutin uudeksi rehtoriksi valittiin aikuiskoulutusjohtaja, TaM Liisa Tiirola-Santala ja kultasepänalan laitoksen johtajaksi lehtori, KM Esko Timonen. Kun ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa vuonna 1996, muuttui laitoksen johtajan toimi yliopettajan viraksi. Samalla vahvistettiin muotoilun asemaa nimittämällä TaM Kirsti Doukas korumuotoilun yliopettajaksi.
Euroopan unioniin liittyminen ja kansantalouden nousukausi vaikuttivat 1990-luvun loppupuolella myös korumuotoilun ja kultasepänalan koulutukseen. Korkeatasoiset työpajat ja monipuolinen opetus vetivät opiskelijoita mm. Islannista ja muista Pohjoismaista sekä Yhdysvalloista ja Virosta. Valmistuneet kultasepät ja muotoilijat perustivat useita yhteistyöpajoja eri puolille Suomea ja työpaikkoja löytyi myös alan teollisuudesta.
EU-rahoitteinen Auria-kehittämishanke vuosina 1996 – 2000 mahdollisti osallistumisen useille messuille ja näyttelyihin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Hankerahoitteisessa Hitech-työpajassa kehitettiin laserskannaus- ja pikavalmistustekniikoita koruvalmistukseen sopiviksi. Kurssitoiminta ja yrityksille tehty alihankinta antoivat sykäyksen hitech-tekniikoiden yleistymiseen sekä teollisuudessa että pienissä verstaissa. Kehittämiskohteena olleesta jalokivilaboratoriosta muodostui suomalaisen gemmologikoulutuksen ja kurssitoiminnan keskus.
Vuosina 2000 – 2006 korumuotoilun yliopettajana toimi TaM Taina Seitsara. Hänen aikanaan korumuotoilun opetus painottui entistä enemmän korun sisällön ja tulkintojen analyysiin sekä suunnittelu-, valmistus- ja markkinointiprosessin tuotteistamiseen. Vuonna 2006 korumuotoilu liitettiin pääaineena muotoilun koulutusohjelmaan, jonka vastuuopettajaksi nimitettiin keltaseppämestari, KM Immo Lahtela. Helsingissä vuonna 1938 alkaneen kultaseppäkoulutuksen perinne jatkuu Koulutuskeskus Salpauksen kultasepänalan artesaanitutkintoon johtavana koulutuksena. Muotoiluinstituutin korumuotoilukoulutus lakkautettiin vuonna 2017. Sen tilalle ollaan suunnittelemassa uudenlaista koulutusta yhteistyössä Saimaan ammattikorkeakoulun kanssa.
Lähde: Esko Timonen
