Muisto lapsuudesta

Sain ensimmäisen kelloni 5-vuotislahjaksi vuonna 1995. Kello oli väriltään vaaleanpunainen ja se oli nahkarannekkeinen Leijona-kello. Kun oli oma kello, heräsi myös kiinnostus kellon aikojen oppimiseen. Kello oli tärkeä olla aina mukana ranteessa. Tällä hetkellä en juuri käytä rannekelloa, vaan aikaa tulee katsottua kännykästä tai seinäkellosta. Mutta ajantajussa pysyminen on edelleen tärkeää. Lapsuudenaikainen ensimmäinen rannekelloni on edelleen säästössä. Vaikka aika kuluu kuin siivillä, niin muistot säilyvät. Ensimmäinen rannekello oli kuitenkin merkittävä ja tärkeä ostos lapsuudessa.

Anonyymi