Muisto isästä

Isäni kuoli, kun olin 3-vuotias. En muista häntä oikeastaan ulkonäöltä. Kuvista kylläkin tunnistan, mutta lapsuudessani isäni oli mies mustassa puvussa ja valkoisessa paidassa. Kalvosinnapit oli tärkeä osa muistoa isästäni, mutta mielenpainunein asia isästäni oli hänen ihana kellonsa, niin ohut ja kaunis. Samppanjanvärinen tausta, kullanväriset viisarit ja kuori – ja ihmeellisin asia: kelloa ei vedetty nupista vaan ravistamalla! 60-luvun alussa se oli ihmeellistä, harvinaista ja taianomaista…

Sari Lehtonen