Matikankokeessa apuna laskinkello

Minun ensimmäinen kello oli kädessäni kolmannella luokalla. Se oli joku halpismerkki, mistä en ollut ikinä varmaan kuullutkaan, mutta kellon erikoisuus oli se, että siinä oli laskin samassa. Näppäimet olivat niin pienet, että niitä joutui painelemaan kynän kärjellä. Kello oli niin erikoinen, että kaikki kaverit olivat kateellisia. Suomesta moisia en mistään havainnut, isäni kun toi kellon minulle Kiinasta. Huvittavin muisto kellosta jäi minulle erääseen matematiikan tuntiin liittyen. Opettaja ihmetteli pitkään, miten sain joitakin laskuja niin nopeasti laskettua. Mutta kun opettaja huomasi minun näppäilevän kynällä kelloani, niin hän tuli viereen katsomaan tekemisiäni. Tämän jälkeen opettaja aina ennen matematiikankoetta tuli tarkistamaan ranteeni ettei minulla ole laskinta mukana.

Petteri Miettinen