Lahja ennen rippikirkkoon lähtöä

Sain ensimmäisen kelloni keväällä 1956 rippilahjaksi.

Se oli uusi rannekello merkkiä ”Clinton” ja se lienee ostettu Virmanin kello- ja kultasepänliikkeestä Vihdin kirkonkylästä. Kellotaulu oli pyöreä ja siinä luki merkin lisäksi (muistaakseni) ”16 jewels”. Kellon hihna oli vaaleanruskeata nahkaa. Käytin sitä vasemmassa ranteessa.

Kello taisi olla aika yleinen rippilahja siihen aikaan. Äiti ja isä antoivat sen lisäksi korostuneen juhlavin saatesanoin ennen rippikirkkoon lähtöä, mikä painui mieleen. Se oli monelle nuorelle ensimmäinen arvolahja ja toimi jonkinlaisena aikuistumisen symbolina.

Pidin sitä pitkään, koska siihen aikaan kellot kestivät pitkään. En muista, koska ja miten siitä luovuin. Ensimmäisen kellon merkittävyys oli omaa luokkaansa, koska seuraavasta kellostani ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa. Elämässäni on ollut monia rannekelloja ja ne ovat olleet ranteessa yleensä ”kellon ympäri”. Kännykkäkausi on nyttemmin vähentänyt huomattavasti rannekelloriippuvuutta. Useita erityyppisiä rannekelloja on silti jatkuvasti käytössäni paljolti kuitenkin asusteen ominaisuudessa.

Anonyymi