Koululaiselle kello

Ensimmäisen kelloni sain 7-vuotiaana, vissiin sen takia, että menin silloin kouluun. Sain sen isoisältä, ja olisikohan vielä ollut Leijona-merkkinen. Siinä oli punaruskea nahkahihna, ja ihan tavallinen kellotaulu. Oli tosi hieno. Vuosi oli 1979.

Kello oli tosi kestävä, pidin sitä vuosikausia kesät, talvet, ja pari kertaa taisin uidakin sen kanssa, kun unohtui käteen uintireissulla, mutta se toimi siitä huolimatta.
Kello ei ole enää tallessa, kun se meni rikki lopulta.

Nykyään en pidä kelloa, ja yritän saada elämäni sellaiseksi, että voisin määritellä itse ajan käyttöni, tuntemusteni ja oman haluni mukaan. En toisten määrittelemällä aikataululla.
Lisäksi olen niin pahasti nikkeliallerginen, että kellon pitäisi olla läpeensä jotain arvometallia, jotta voisin ylipäänsä kelloa pitää. Sellaista voisi kyllä kiva käyttää, ihan koruna.

– Ajaton