Oli heinäkuu vuonna 1972, olin 15-vuotias,
kun pääsin ripille.
Sain rippilahjaksi kummitädiltäni hänen
kultaisen rannekellonsa.
Kellon merkkiä en enää muista.
Monta vuotta kelloa käytin, kunnes
se meni rikki.
Kun olin työelämässä, työni oli kiireistä,
aikatauluihin sidottua.
Kellon kanssa kilpaa juostiin!
Oloneuvoksena aikaa on riittävästi
kaikkeen tärkeään.
Ei tarvitse paljon kelloa vilkuilla!
Anonyymi