Kello R-kirjaimen oppimisen kunniaksi

Olen syntynyt 1962 ja olin silloisen Kansakoulun toisella luokalla. Osasin kellon ja oli kova hinku saada sellainen. Sitten sain äidin lupaamaan että saan kellon, jos opettelen R-kirjaimen lausumaan oikein, eikä kurkkuperällä. Minä opettelin ahkerasti, keksin hokeman ”ruplanraha”, jota hoin aina yksin ollessa. Tuli kevät ja osasin ärrän ja tuli palkinnon aika. Kello oli Leijona, mutta vanha johon oli uusittu lasi. Ei siinä mitään, mutta kun se oli vielä naistenkello. En iljennyt pitää sitä koulussa ja sitten naarmutin sen lasin betonista rappusta vasten. Kellosta ei saanut enää mitään selvää. Sitten sain Uuden kellon. Sinitauluisen nuoriso Leijonan. Se oli hieno kello ja olin siitä ylpeä. Kellosta ei ole valokuvaa, kuin minun ranteessa. Kello jouduttiin hävittämään vuosia myöhemmin. Ei enää kävellyt luotettavasti ja oli naarmuinen. Ostin sitten uuden kellon, sekin Leijona, mutta tosi ruma.

Kaarlo Asikainen