Kello Neuvostoliitosta

Sain ensimmäisen kelloni ollessani ehkä noin kuuden vanha eli noin 1980. Kummisetäni oli käynyt silloisessa Neuvostoliitossa ja toi minulle tuliaiseksi meripihkakoruja ja sinisen kellon. Se oli siro tummansininen pyöreätauluinen, viisarimallinen kello, jossa oli sininen nahkaranneke. Merkkiä en enää muista. Minulle se oli hienompi lahja kuin ne korut. Sininen oli lempivärini ja kummisetäni oli muistanut sen. ja sehän oli tuotu vielä ulkomailta! Pidin kelloa kauan, jotain kymmenen vuotta, kunnes se herkesi kävelemästä. Ranneketta piti toki vaihtaa välillä löysempään. Sen jälkeen se palveli nukkekodissa seinäkellon virkaa. Ehkä se on vieläkin tallessa vintillä muiden lelujen seassa.

Nykyään en käytä rannekelloa paljoakaan, sillä olen kotona pienen vauvan kanssa. Työelämään palatessa tarvitsee varmaankin vaihtaa patterit kelloon ja opetella taas sitä käyttämään. Korukelloja minulla on muutamia, joita käytän juhlatilanteissa.

Anonyymi