Muistan hyvin tarkasti, milloin sain ensimmäisen rannekelloni! Koulu alkoi tuolloin vielä 1.9. ja syntymäpäiväni on 31.8. Eli ainoana syntymäpäivälahjanani tuolloin (elettiin 60-luvun keskivaihetta, työläisperheessä oltiin köyhiä) upea Leijona-rannekello. Vanhemmat kovasti muistuttelivat “pitämään kelloa hyvin” eli huolehtimaan siitä itse, varomaan ehdottomasti rikkoutumista, vetämään se joka ilta – ei kuitenkaan liikaa jne. Lahja oli myös kallis, kotona ei ollut ylimääräistä rahaa paljoakaan. Silti päättivät ostaa kellon koulun aloittavalle tytölle. Kellonajat oli toki opetettu jo aikaisemmin. Itse kello oli minusta hieno, upouusi ja musta oikea nahkahihna, joka tuoksuikin uudelta. Oli mahtavaa lähteä ensimmäisenä aamuna kouluun uusi kello ranteessa!