Kuvaus
Toimin lavastussuunnittelijana Yle:n TV-1:llä. Elettiiin 1990-luvun alkupuolta. Yle:llä oli siihen aikaan käytössään ns Hallistudio Tähtitorninkadulla – entinen tennishalli – nykyinen ”ökyasuntojen” osakeyhtiö. Kotimatkalla poikkesin Ratakadulle Harri Syrjäsen myymälään ja teetätin kultasormuksen. Se on suhteellisen paksu, joten pidin sitä oikean käden pikkusormessa. Ulkomitat tavallisella viivottimella mitattuna; ulkokehä 17 mm, renkaan paksuus max 1,5 mm. Sormuksen pinnalla on stanssattuna kirjaimet SORMU niin suurilla väleillä, että kirjainta S tarvitaan vain kerran. Keksin tuon silloin itse.
Idean sormuksen teettämiseen sain siksi, että täyttäessäni 10 vuotta elokuussa 1957, kummitätini antoi minulle lahjaksi kuulemma venäläisen? mallin mukaan teetetyn kultaisen sormuksen, jossa oli punainen kivi; rubiini tms. Hän oli antanut samanlaiset sormukset tyttärilleen. Valitettavasti sormus hävisi melko pian. Vaikka se oli liian suuri sormeeni, käytin sitä joskus ja se varmasti putosi maahan käsinettä riisuessani. Osaan vieläkin piirtää siitä kuvan, mutta minusta siinä ei ollut erityistä.
Rippilahjaksi 2.12 1962 kummitäti antoi kultaisen riipuksen, pituus 25 mm, leveys 18 mm. Nimi Anja ja päivämäärä on kaiverrettu taakse. Vaihdoin myöhemmin kovin hentoisen ketjun pidempään ja paksumpaan. Sain myös häneltä kultaiset helmikorvakorut, jotka ripustettiin läpi korvalehden, joten se poiki käynnin kultasepän liikkkeeseen? jossa reiät tehtiin. Ensin piti käyttää ohuita ”harjoitusrenkaita”, joita liikuteltiin, etteivät ne tartu kiinni. Vasta kun korvanlehdet olivat parantuneet, voi ruveta käyttämään muitakin koruja. Nykyään kai tuo homma tehdään jollakin laitteella? Lävistys tehtiin ennen kotioloissa parsinneulalla, joka oli kuumennettu tulitikun liekissä-”desinfinioitu”. Korvalehden alle laitettiin joku korkki yms, mutta riippuen tekijästä, toimenpide saattoi olla kivulias. Tästä on varmasti monella omakohtaisia muistoja. – Annoin korvakorut joskus myöhemmin nuorimmalle sisarelleni.
Äitini antoi minulle rippilahjaksi myös sormuksen. Siitä ja häneltä saamastani ”Bismark”-rannekkeesta myös kuva.
Tätini jäämistöstä sain Boutte-nimisen kaulakellon, leveys n. 32 mm. Se on mekaaninen ja olen huollattanut sen myöhemmin kauppakeskus Sellossa sijaitsevassa liikkeessä.
Olen saanut, ostanut ja myynyt useita koruja ns romukultana.
Kirjastossani on pari kirjaa korukivistäkin, vaikka ne eivät ole harrastukseni.
Säilytän korujani rasiassa, jonka päällä kuvasin em kuvat.
Anja Nilsson
