Hanna Söderlund

Varsinaisen kelloseppäkoulutuksen saaneista naiskellosepistä ensimmäinen oli Hanna Söderlund. Hän syntyi Sipoon Mårtensbyssä 12.9.1873. Hannan ollessa 3-vuotias perhe muutti Tenholaan ja paria vuotta myöhemmin Hiittisiin. Hiittisissä Hanna Söderlund toimi lyhyen aikaa opettajattarena. Hänen oli kuitenkin lopetettava työt heikon terveytensä vuoksi, sillä työolosuhteet olivat vaativat saaristopitäjässä.

19-vuotiaana Hanna Söderlund muutti Helsinkiin ja opiskeli itselleen konekutojan ammatin. Söderlundin opettaja Signe Häggman kiinnitti huomiota näppärään ja täsmälliseen oppilaaseensa ja ehdotti hänelle kellosepänammattia. Häggman tiedusteli tuttavaltaan, kelloseppä J. F. Sanngrenilta, oppipaikkaa neiti Söderlundille. Kelloseppä Sanngren oli ennakkoluuloton mies ja otti oppipojakseen Söderlundin Kluuvikatu 3:ssa sijaitsevaan liikkeeseensä vuonna 1893.

Vuonna 1947 Hanna Söderlundia haastateltiin Kelloseppä –lehteen, jossa hän kuvaa taivaltaan Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi kellosepäksi kelloseppä Sanngrenin liikkeessä.

”Työ oli luonnollisesti alussa vaivalloista ja alku hankalaa, mutta vähitellen se rupesi luistamaan ja harrastukseni kasvoi jatkuvasti. Työ aika oli 8 – 20, välillä tunnin päivällistauko. Tästä ei edes jouluaattona tehty poikkeusta. Usein oli vielä liikkeen sulkemisen jälkeen työtä, kun oli vietävä asiakkaiden koteihin ja siellä ripustettava seinälle päivän kuluessa myydyt seinäkellot. Minun aikanani valmistettiin Sanngrenilla kaksi regulaattorikelloa, joissa molemmissa oli sekuntiheiluri. Toisen käyntiaika oli yksi viikko, toisen yksi kuukausi yhdellä vedolla. Oppiaikana ei saanut mitään ylimääräisiä vapaapäiviä, tietenkin tavalliset pyhä- ja juhlapäivät. Yhden ainoan kerran sain kolme päivää lomaa matkaa varten. Ei meitä myöskään hemmoteltu näihin aikoihin hyvillä palkoilla. Neljänä ensimmäisenä oppikuukautenani en saanut mitään palkkaa. Sitten sain 5 mk viikossa, ja kauan kesti, ennen kuin seuraava sangen vaatimaton palkankorotus tuli kysymykseen.”

Viiden vuoden oppipoika-ajan jälkeen Hanna Söderlund sai valmiiksi kisällinnäytteensä, jonka hän esitteli 4.5.1898 Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen kokouksessa vanhemmista ammatinharjoittajista muodostetulle raadille. Hänen työnsä sai kiitettävän arvosanan ja hänet julistettiin ensimmäiseksi naispuoliseksi kellosepäksi Suomessa. Tästä hyvästä hän sai erikoispalkintona omilla nimikirjaimillaan ja kellonheilurilla koristellun rintakorun.

Pian kisälliksi valmistumisensa jälkeen kelloseppä Sanngren myi Kluuvikadun liikkeensä Hanna Söderlundille. Avukseen liikettä hoitamaan nuori kelloseppä palkkasi ruotsalaissyntyisen kelloseppä Hjalmar Bjurströmin, joka oli saanut oppinsa Ruotsissa, mutta työskennellyt myöhemmin niin Pietarissa kuin Turussakin.

Läheinen yhteistyö kahden kellosepän välillä johti avioliittoon. Pariskunta jatkoi joitakin vuosia liikkeen pitoa yhdessä. Hanna Söderlund-Bjurström myi liikkeensä vuonna 1902 ja pariskunta muutti Hiittisiin ja sieltä Inkooseen, jossa he asuivat kymmenen vuotta. Paluu Helsinkiin tapahtui vuonna 1913. Pariskunta harjoitti kellosepänammattia yhdessä kotonaan aina Hjalmar Bjuströmin kuolemaan asti vuonna 1929.

Hanna Söderlund oli paitsi kelloseppä myös runoilija. Hänen kauniita, lyyrisiä runojaan julkaistiin useissa aikakauslehdissä. Hän oli kelloseppäkunnan arvostama uranuurtaja, joka esimerkillään avasi muille naisille uramahdollisuuden kelloseppänä. Hanna Söderlund kuoli 13.1.1968 94-vuotiaana.

Lähde: Suomen Kellomuseo