Ei vain kimallusta, vaan rosoisuutta ja yllättävyyttä

Korutaide pakenee määrittelyä samalla tavalla kuin monet muutkin koruun liittyvät nimitykset: nykykoru, designkoru, korumuotoilija jne. Koru sanan alussa voi viitata teoksen olemukseen tai teoksen tekemisen lähtökohtiin. Yhdistelmänä sanaa on käytetty pitkään, mutta käsitteellisesti sanan käyttöä on nostettu erityisesti 2000-luvulla. Korutaide näyttää siis sisältävän niin täysin ainutkertaiset (uniikit) korut kuin myös piensarjaa tai osittain teollista tuotantoa. Jokainen tekijä määrittelee itsensä – haluaako nimetä itsensä korutaiteilijaksi vai joksikin muuksi.

Jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä koru oikein on. Käsitykset liittyvät usein materiaaleihin, jolloin yleinen odotusarvo on se, että koru on tehty arvokkaista materiaaleista, kuten kullasta ja jalokivistä. Toisaalta hankimme melkein kertakäyttöisiä koruja halvoista kaupoista. Samalla tavalla vaihtelevat käsityksen korun olemuksesta: arki- ja juhlakorut ovat erilaisia, korun kauneuskäsityksiä kannattelee historian painolasti, kuten myös korun aiheitakin. Lisäksi korun käyttämistä on säädelty kautta historian.

Näiden syiden takia korutaide vaikuttaa epämääräiseltä ja monimutkaiselta olemukseltaan. Korutaidetta on rinnastettu muihin visuaalisiin taiteisiin, eikä suotta. Samalla tavalla kuin kuvanveistossa, ovat koruissa käytettävät materiaalit ja tekniikat lisääntyneet ja muuttuneet. Kokeilevuus tekniikoiden suhteen on tarkoittanut hyvinkin yllätyksellisten tekniikoiden käyttämistä, niiden lainailua muilta taiteenaloilta ja perinteisten tekniikoiden yhdistelemistä uusiin. Nämä vaikuttavat siihen, miten kestäviä korut ovat ja/tai miten niitä voi käyttää.

Materiaalipohjaisuus tai -lähtöisyys viittaa usein siihen, miten tekemisen lähtökohdat ovat materiaalissa. Korutaiteessa käytetään monenlaisia materiaaleja. Usein kuitenkin tekijöiden lähtökohdat ovat taiteessa, jolloin korun/teoksen idea vaikuttaa materiaalin valintaan. Materiaali ei siis välttämättä ole olennainen tai erottava tekijä. Voidaan käyttää halpoja (muovipussi, kondomi), kalliita, kierrätettäviä (kirppisten aarteet, vanhat korut) materiaaleja, kestäviä ja hetkellisiä, eikä korun arvo määräydy niin vahvasti käytettyjen materiaalien takia. Koru ei ole myöskään välttämättä ikuinen. Ei vain kimallusta, vaan rosoisuutta ja yllättyvyyttä

Korutaide ei ole vain ripustettavia koruja. Toki osa tekijöistä tekee selkeästi keholle ripustet – tavia koruja, osa tekee korun nimessä teoksia, joita ei voida ripustaa ollenkaan. Korun lähtökohdat ovat kehollisuudessa, mutta korut vaikuttavat myös kehoon. Koru voi olla eri tavalla käytettävä: suurikokoinen, painava, särmikäs, keholle neuleen tapaisesti asettautuva tai sitä kantaessaan on jollain erilaisella tavalla tietoinen siitä. Mikäli korua ei voi ripustaa keholle, ovat sen lähtökohdat kehollisuudessa.

Koru viestii aina jotain ja kun ripustat sen keholle, tuot esille jotain arvoja. Koruissa tekijän intentiot ovat läsnä samalla tavalla kuin taiteessa – tekijät tuovat usein ilmi arvomaailmaansa. Samalla tavalla kerrot jotain omista arvoistasi korutaiteen teoksen kautta. On se sitten sitä, että ettet halua tyytyä pieniin ja vaatimattomiin koruihin, tai haluat näyttää, millainen sinun kauneuskäsityksesi on. Koru voi julistaa asioita tai sanoa pienemmin.

Korutaiteen monimuotoisuus ja ristiriitaisuus on sallivaa ja upeaa. Kannat sitten kehollasi painavaa kivistä rintakorua, pähkinänkuorista tehtyä kaulakorua tai vihkisormustasi. Erottaudut korutaiteella ja tulet omalla tavallasi itseksi.

Lähde: Päivi Ruutiainen TaT, FM
Korutaideopas
Korutaideyhdistys ry
The Finnish Jewelry Art Association
Smyckeskonstsamfundet 2018