Anders Särkelä

Anders Särkelä syntyi Pohjanmaalla tarkemmin sanottuna Lohtajalla 14.3.1804 talonpoikaisperheeseen. Isä toivoi pojastaan sukutilan jatkajaa, mutta pojalla oli enemmän mielenkiintoa hienomekaniikan alalle kuin maanviljelyyn. Hänessä oli virinnyt jo poikana kiinnostus kelloihin. Milloin hän muilta töiltään vain ehti, hän sovitteli ja suunnitteli erilaisia kellonrattaita. Andersin vanhempia ei pojan kellojen rakennus ilahduttanut, vaan he yrittivät kaikin keinoin estää harrastusta viemällä häneltä iltaisin kynttilän pois. Tämä ei kuitenkaan estänyt kellosepän alkua. Hän harjoitteli kellojen valmistusta talvipuhteina takkatulen valossa.

Avioiduttuaan vuonna 1829 Elisabet Sakariantytär Kerolan kanssa Anders muutti pois kotitilaltaan. Nuoripari muutti Kokkolan kaupunkiin, jossa Anders Särkelän taidot herättivät pian huomiota.

Kerrotaan, että Särkelä olisi nähnyt vuonna 1840 merikronometrin ja rakentanut muististaan itselleen samanlaisen. Se olisi ensimmäinen Suomessa valmistettu merikronometri. Helsingfors Tidningen sai tietää tästä merkillisestä taitoniekasta ja julkaisi hänestä artikkelin. Tästä oli seurauksena se, että eräs helsinkiläinen vallasrouva kutsui hänet vuonna 1843 Helsinkiin. Särkelän saavuttua pääkaupunkiin hänelle järjestettiin valtion stipendi matka-avustukseksi opintomatkaa varten Pietariin vuonna 1844. Pietarissa hän sai tutustua kaupungin kansainvälisessä ilmapiirissä maailman etevimpien kelloseppien työhön. Särkelän kronometriä näytettiin jopa keisari Nikolai I:lle, joka ihastui taidonnäytteeseen ja lahjoitti tekijälle 500 ruplan palkkion. Lyhyen vierailunsa jälkeen Anders Särkelä palasi kotimaahan.
Hänen kellonvalmistuksensa julkitulon jälkeen ammatin jatkaminen oli kuitenkin hankalaa, sillä ammattikuntalakien mukaan ilman asianmukaista koulutusta ei saanut harjoittaa mitään käsityöammattia. Tämän vuoksi Anders Särkelä anoi senaatilta heti Helsinkiin palattuaan lupaa perustaa kronometritehdas. Oli toimittava vielä, kun hänet muistettiin.

Anomuksessaan Särkelä kertoi valmistaneensa kaikkiaan kolme kronometria sekä joukon taskukelloja. Liitteeksi Särkelä sai kolmen asiantuntijan lausunnot rakentamistaan merikronometreistä. Antti Särkelä oli ilmeisesti saanut mainetta sääty-yhteiskunnan huipulta, sillä lausunnon antajat olivat professoreita ja tiedemiehiä. Hänelle myönnettiin vielä samana vuonna lupa perustaa Vaasaan kronometritehdas.

Anders Särkelä lähti perheineen Vaasaan. Vuonna 1846 tehdas olikin jo täydessä kunnossa ja toiminnassa. Hän joutui tosin sulkemaan kronometritehtaansa pian terveydellisistä syistä. Hän muutti synnyin seuduilleen Lohtajaan, jossa hän jatkoi kellonrakennustaan.

Anders Särkelällä ja hänen Elisabet vaimollaan oli kaksi lasta, joista tyttärestä tuli Suomen ensimmäinen naiskuvanveistäjä Maria Särkelä ja poika Tuomas Särkelä seurasi isänsä jalanjälkiä kelloseppänä. Poika sai ammattiopin isältään, mutta hänet lähetettiin kreivi F. W. R. von Bergin avustuksella vuonna 1857 taitavien kelloseppien oppiin Pietariin, jossa hän oli kolme vuotta. Tuomaksen palattua Pietarista isä ja poika muuttivat Turkuun, mistä isä oli juuri saanut porvarisoikeudet vuonna 1859.

Anders Särkelä oli niitä harvoja itseoppineita kansanmiehiä, jotka hankkivat huomattavan aseman puhtaasti omien taitojensa ja kykyjensä avulla aikana, jona yhteiskunnallinen asema perustui suurelta osin syntyperään. Mestari Särkelä rakensi laadukkaita seinä- ja taskukelloja arvostettuna kelloseppänä Turussa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1875.

Lähde: Suomen Kellomuseo