Ajanottoa hiihtoladulla

Minulla ensimmäinen muisto liittyy rannekelloon. Olin silloin noin 10 vuotta (1970-lukua) muistaakseni. Kello oli ostettu paikalliselta kellonmyyjältä, jolla oli kelloja myynnissä ja hän myi niitä missä nyt sattui. En tiedä mistä hän osti ne kellot. Hän oli ns. kiertävä myyjä. Isä osti kellon minulle.

Oli talvea ja meitin kodin ympärille oli tehty hiihtolatu.

Minunhan piti kiertää latua useampaan kertaan ja katsoa kellosta aikaa. Vertasin aikoja, että paraniko ajat vai miten siinä kävi. Muistan, että katsoin kelloa aina vähänväliä, kun hiihdin.

En muista oliko kellon merkki Leijona, luultavasti ja enkä tiedä missä kello nyt on.

Suhtautumiseni aikaan on muuttunut nyt 2000-luvulla, kun sairastuin työuupumukseen 2000-luvun alussa. Jotenkin loppui turha kiire ja kellon vilkuilu, vaikka nykyisessä työssäni kelloa tarvitaan.

Anonyymi