Kultaseppäkoulu syntyy

Suomen Kultaseppien Liitolla oli unelma omasta koulusta jo liiton perustamisesta vuodesta 1905 lähtien. Kouluhankkeen viipyessä Kultaseppien Liitto järjesti useita ammattikursseja kultasepille ja kaivertajille. Haave omasta koulusta toteutui syksyllä 1938, jolloin kymmenen poikaa ja 2 tyttöä aloitti opiskelun Meritullinkatu 1:stä vuokratuissa tiloissa. Yksi oppilaista oli tuleva akateemikko Bertel Gardberg.

Vaatimattomista olosuhteista huolimatta Kultaseppäkoulu pääsi hyvään alkuun vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä. Opetus oli hyvin suunniteltua ja ammattimiesten toteuttamaa. Koulun ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin kaivertajamestari Lauri Sundqvist. Hän oli toiminut ennen rehtoriksi tuloaan vuonna 1923 perustetun Veljekset Sundqvistin kultasepänliikkeen johtajana. Kultasepäntyön opettajaksi valittiin kultaseppämestari Georg Buchert ja hopeatöiden opettajaksi hopeaseppämestari Johannes Niemi. Molemmat olivat pietarilaisen koulukunnan kasvatteja. 

Sisustusarkkitehti Jaakko Hurmeen rehtorikaudella 1946-1957 alkoi suomalaisen korun nousukausi. Hänen aikanaan Kultaseppäkoulusta valmistui monia tunnettuja alan vaikuttajia. Heidän joukossaan olivat Lapponian perustaja kauppaneuvos Pekka Anttila, professori Björn Weckström ja Auran Kultaseppä Oy:n johtaja kauppaneuvos Ralf Salonius.

Kultaseppäkoulun rehtorina vuosina 1957-1971 toiminut kultaseppämestari Olavi Ranta oli omaksunut pietarilaisen koulukunnan ihanteet työskennellessään viisi vuotta A.Tillanderilla ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Rannan kaudella vahvistettiin kultasepän, hopeasepän ja kaivertajan erikoisosaamista, sillä tavoitteena oli kouluttaa ateljeekultaseppiä. Tyylioppia opettanut taiteilija Eero Rislakki oli huolissaan muotoilusta, jonka hän totesi suurelta osin luisuneen ammattialan ulkopuolelta tulleiden suunnittelija-taiteilijoiden huoleksi. Rislakin huoli kultaseppä-muotoilijoista oli aiheellinen, sillä Rannan kaudella valmistuneista vain muutama, kuten Harri Syrjänen, Riitta Hakala ja Kaj Lindström, ovat tulleet tunnetuiksi myös muotoilijoina. Suurin osa on hankkinut toimeentulonsa itsenäisinä yrittäjinä, ammattilaisina toisen palveluksessa tai opettajina.

Koulu toimi Meritullinkadulla kahdeksantoista vuotta ja sai kauan odotetut suuremmat tilat Alppikadulta vuonna 1957. Näistä tiloista koulu muutettiin Lahteen syksyllä 1971. 

Lähde: Esko Timonen, Suomalainen koru