Olga Aikala

Olga Aikala (1883 – 1962) syntyi Iitissä poraseppä Erik Westerlundin perheeseen vuonna 1883. 8-vuotiaana hänet otettiin kelloseppä E. J. Herlinin perheeseen kasvattityttäreksi. Olga teki töitä Herlinin liikkeessä ja auttoi erilaisissa tehtävissä. Jo 9-vuotiaana Olga toimi liikkeessä juoksutyttönä ja valvoi myymälän toimintaa johtajan poissa ollessa.

17-vuotiaana Olga Westerlund avioitui itseään huomattavasti vanhemman E. J. Herlinin kanssa, ja ryhtyi hoitamaan yhä enemmän liikettä miehensä rinnalla. Hänen osuutensa liikkeen kehittämisessä jo tuolloin oli kiistämätön. Pariskunta teki lukuisia liikematkoja ulkomaille, jossa he tutustuivat alan tuontikauppaan ja solmivat tärkeitä liikesuhteita ulkomaisiin kellotehtaisiin. Olga oli saanut oppinsa kiertokoulussa, mutta nopean oppimiskykynsä ja itse opiskelun ansiosta hän pystyi pian hoitamaan liikesuhteita ulkomaalaisiin yrityksiinkin ruotsin ja saksan kielellä. Herlinin liike toi laajassa mitassa kelloja ja varaosia Suomeen.

Vuonna 1906 Herlinit suomalaistivat nimensä Aikalaksi. Kiireisen liikkeen hoidon lisäksi Olga Aikala ehti saada miehensä kanssa kuusi lasta kahdeksan vuoden avioliiton aikana. Vuonna 1908 E. J. Herlin kuoli 51-vuoden iässä. 25-vuotias leski keskittyi nyt pienten lastensa kasvatukseen Meilahden kodissaan. Aikalan Kello ja Kulta –nimen ottaneen liikkeen omistus säilyi kuitenkin vielä perheen piirissä. Olga Aikala vetäytyi vähitellen liikkeen johdosta, mutta vuonna 1920 veri veti hänet takaisin alalle. Hän palasi liikkeen johtoon ja osti tämän lisäksi vielä Pohjolan Kello ja Kulta Oy:n, jossa hän oli myös toimitusjohtajana. Hän menestyi erinomaisesti alallaan ollen muun muassa ensimmäinen yrittäjä, joka toi paristokelloja Suomeen.

Aikala toimi aktiivisesti erityisesti kelloseppäalan ja naisyrittäjien yhdistyksissä ja oli naiskelloseppien järjestötoiminnan pioneereja. Hän toimi Kelloseppäliiton rahastonhoitajana ja liittohallituksen jäsenenä 20 vuotta. Hyväntekeväisyystyöstään tunnettu Aikala tuki voimakkaasti Lahden kelloseppäkoulun toimintaa. Hänen toimintansa alankehittämiseksi oli myös kansainvälisesti tunnustettu. Hän oli Ruotsin ja Norjan kelloseppäliittojen kunniajäsen. Olga Aikala sai vuonna 1948 kauppaneuvoksen arvonimen.

Vuonna 1961 toteutui yksi hänen suurista unelmistaan, pääkaupungin sydämessä sijaitsevan suuren liikepalatsin, Aikatalon, valmistuminen. Siitä muodostui hänen elämäntyönsä monumentti. Hän kuoli vuonna 1963 80 vuoden ikäisenä.

Lähde: Suomen Kellomuseo