Saara Oksanen

Saara Oksanen (1911 – 1994) sai ensioppinsa kellosepän ammattiin isältään Johan Arvid Oksaselta (1885-1942) perheen omistamassa kello- ja urheiluliikkeessä Sipoon Nikkilässä. Hän valmistui kellosepän kisälliksi Leonard N. Tuomen kelloseppäkurssilta vuonna 1938. Läpäistyään kisällintutkintoon johtavan kurssin ensimmäisenä naispuolisena tuli Saara Oksasesta Suomen Kelloseppäliiton ensimmäinen naisjäsen. Kisällintyönä hän valmisti käyntimallin. Helsingin Käsityö- ja Tehdasyhdistys myönsi hänelle samana vuonna kellosepän kisällin arvonimen.

Ammatinvalinnastaan Saara Oksanen kertoi Eeva –lehdessä vuodelta 1938:
”Oikeastaan en minä sitä lainkaan valinnut, vaan isä teki sen puolestani. Hänellä on näet kellosepänliike Nikkilässä, ja kun hänellä kolmen pojan sijasta sattuu olemaan vain kolme tytärtä, täytyy toki jonkun heistä ryhtyä jatkamaan isän ammattia. Ja kun isä kerran asian päätti, en minä yrittänytkään panna vastaan, sillä minulla on topeva pappa, jonka kanssa on turha vikuroida. Mutta vaikka isä tämän ammatin puolestani valitsi, olen itse siihen niin innostunut, etten toki tahtoisi vaihtaa sitä mihinkään toiseen.”

Kun haastattelija vielä kysyy mahtaisiko Saara Oksasesta alkaa oikea naiskelloseppien suku, että hän opettaisi tyttärilleenkin tämän ammatin, vastaa Oksanen: ”Minä en koskaan mene naimisiin. Siihen ei jää aikaa. Kaiken vievät nämä kellot.”

J.A. Oksasen kuoltua vuonna 1942 Saara Oksanen jatkoi liikettä sisarensa Maija-Liisan kanssa, joka oli opiskellut Ateneumissa kaivertajaksi ja valmistui vuonna vielä 1958 optikoksi. Sisarusten hoidossa liike keskittyi kellojen, kulta- ja hopeatuotteiden sekä silmälasien myyntiin ja kellojen korjaukseen.

Koska kaikki Oksasen sisarukset jäivät naimattomiksi, liikkeelle ei jäänyt jatkajaa sisarusten vanhetessa. Liiketoiminta vähitellen hiipuikin Maija-Liisa ja Saara Oksasen saavuttaessa eläkeiän, vaikka he virkeinä eläkeläisinäkin pitivät liikettä toiminnassa.

Lähde: Suomen Kellomuseo