Kello aina ranteessa

Sain ensimmäisen kelloni seitsemän vanhana koulun aloittamis-lahjaksi vuonna 1985. Kello oli todella upea Citizen digitaalirannekello mustalla nahkarannekkeella. Pidin kellosta todella paljon. Luokkatoverini kysyivätkin minulta aina, paljonko kello on ja kuinka pian tunti loppuu. Yhdessä luokkakuvassa ensimmäinen kelloni on ranteessani ja niin hyvin vielä suunnattuna, että kuvassa kellostani näkyy jopa aika. Totuin digitaalikelloon niin hyvin, että minulla kesti pitkän tovin oppia viisarikellon käyttö. En muista, kauanko kelloni loppujen lopuksi kesti, mutta kyllä aika pitkään käytin kyseistä kelloa. Ensimmäisen kelloni jälkeen en ole enää osannut elää ilman rannekelloa, vaan aina on oltava jonkinlainen tiuku ranteessa näyttämässä aikaa.

Anonyymi