Työmatkatuliainen

Sain ensimmäisen kelloni isältäni työmatkatuliaisena. Muistan hetken todella elävästi. Olin ollut sairaana (flunssa tai vatsatauti, en muista tarkalleen kumpi) ja olo oli muutenkin kenkku. Isä palasi työmatkaltaan ja tietysti odotin, mitä tuliaisia hän toisi. En ollut uskoa, kun sain kellon! Se tuntui niin kalliilta lahjalta ja koska kello oli ensimmäiseni, tunsin myös aikuistuvani ”vuosilla” sen saadessani. Kello oli metallirannekkeinen ja hopean värinen. Ranneke oli venyvä, joten lukkoa ei tarvinnut osata kiinnittää. Kellotaulu oli sininen. Kello on minulla edelleen jossakin ”tallessa” alkuperäisessä kotelossaan, jonka säilytin, mutta en muista missä. Olisi mukavaa löytää se jonakin päivänä ja antaa vaikkapa omalle pojalleni, joka menee kouluun ensi syksynä.

Minna Malmivaara-Soini