Kello osa perheen historiaa

Ensimmäinen rannekelloni oli perintökappale. Sen oli äitini saanut rippilahjaksi ja se oli kulkenut isälläni mukana molemmissa sodissa pysyen ehjänä jopa hänen haavoittuessaan perääntymisvaiheessa Karhumäellä. Seuraava kellonkäyttäjä oli sisareni, sitten olikin minun vuoroni ja lopuksi veljeni oppi sen avulla tuntemaan kellon. Tällä hetkellä kello on tallessa lapsuudenkotini piironginlaatikossa. Tosin en usko sen enää käyvän aikaa, mutta poiskaan sitä ei ole heitetty, onhan se osa meidän perheen historiaa.

Anonyymi