Suvun taskukello

Isälläni oli taskukello, jota hän käytti siihen asti, että osti rannekellon. Tämä kello oli kuoreltaan luultavasti hopeaa, ainakin hopean värinen. Takakanteen oli kaiverrettu nimikirjaimet, jotka olivat samat kuin isällä. Ne nimikirjaimet kuuluivat kuitenkin isoisälleni, joka oli kuollut jo ennen isäni syntymää vuoden 1918 sisällissodassa. Joku tuttu oli ”takavarikoinut” kellon kuolleen isoisäni taskusta ja palauttanut sen sitten isoäidilleni kahakoitten loputtua.

Kyseinen taskukello on edelleen suvun miespuolisella jäsenellä, suoraan alenevassa polvessa.

Anonyymi