Sain elämäni tärkeimmän kellon 20 vuotta sitten, kello oli ollut kotitaloni seinällä koko lapsuuteni, perinteinen ruskea heilurikello jollainen oli siihen aikaan lähes joka tuvan seinässä.
Kello oli ollut äidilläni jo sota-aikana, ja Kuhmosta evakkoon lähtiessään hän piilotti sen pihassa olevan lautapinon alle. Takaisin tultuaan kello löytyi lautapinon alta vahingoittumattomana ja nostettiin takaisin seinälle.
Vaikka kello ei ole rahallisesti arvokas vaan vain ihan tusinatavaraa niin tunnearvo on sitäkin suurempi.