Mikki Hiiri -kello

Sain ensimmäisen kelloni ensimmäisellä ulkomaanmatkallani, isäni osti sen minulle, vaikka äitini oli sitä mieltä, että olin aivan liian nuori pitämään kelloa, että rikkoisin sen. Muistan, että se oli aivan ihana, siinä oli Mikki Hiiren kuva, se oli kai siis Disney kello. Olin tosi ylpeä uudesta kellostani, olin mielestäni jo tosi iso tyttö kun minulla oli ikioma kello. Mutta sitten kun toisena päivänä menimme meren rantaan ja uimaan, niin unohdin uuden kelloni kokonaan ja se kastui pilalle. Olin tosi, tosi pettynyt ja vanhemmat tietysti tosi vihaisia ja harmissaan. Siitä tuli sitten leikki-kello, kun se ei enää pelannut. En pariin vuoteen saanut rannekelloa, ennen kuin olin vähän viisaampi. Ensimmäiseen kelloon liittyy kuitenkin hellät muistot, enkä unohda sitä koskaan enkä isäni uskoa minuun. Rannekello oli kauan minulle ihan ehdoton asia, mutta kännyköiden myötä on menettänyt merkityksensä. Aika lapsena oli aina tosi pitkä ja tuntui ettei kulu millään, aikuisena aika kuluu aivan liian nopeasti ja siitä on tullut liian tärkeä asia, tulee seurattua seinäkelloa tai kännykän kelloa koko ajan. Lapsuuden kelloani ei minulla enää ole, valitettavasti.

Anne Kukkonen