Menu
Täytin vuonna 1974 vuosia kuus
ja ranteessani oli Seiko-kello kaunis ja uus.
Siinä oli kultaiset numerot ja punanahkainen ranneke soma
ja mikä parasta kello oli täysin oma.
Kello kestikin ainakin kymmenen vuotta
ja se on vieläkin tallessa eikä suotta.
Se lopulta kiri kuin viimeistä päivää,
ei ollut ajasta tiedon häivää.
On ranteessani ollut kello jos toinenkin yli
kolmekymmentävuotta ja ajannäyttäjä tuo
on osa elämääni varmaan seuraavat neljäkymmentä vuotta.
Päivi Huotari
