Isäni osti siskoilleni rannekellon, kun he kukin vuorollaan täyttivät 15 vuotta. Minä sain oman kelloni aikaisemmin, 13-vuotiaana, kun satuin voittamaan vakioveikkauksessa 11 oikein. Voitto oli noin 66 markkaa, josta piti silloin maksaa vero, joten rahaa sain noin 55 mk. Halusin ostaa rannekellon. Menimme isäni kanssa Virojoelle, kun hänellä oli sinne muutakin asiaa, M. Taimiston kellosepänliikkeeseen. Sieltä valitsin Leijona-merkkisen rannekellon, joka maksoi 59,95 mk, joten jouduin maksamaan noin 5 mk lisää, mutta ei se mitään, kun sain melkein lahjaksi hyvän kellon.
Vuosi oli 1969 tai -70. Kello toimii edelleen, tosin käytän sitä enää vain varakellona, jos uudemmat kellot odottavat patterin vaihtoa. Muutaman päivän kun sitä käyttää, oppii muistamaan kiertää siihen vetoa!