Niton Genevestä se alkoi

Ensimmäinen kelloni oli Niton Geneve -merkkinen. Olin käymässä koulumatkalla Aatto Ojalan perheessä ja Aatto alkoi kaupata nättiä rannekelloa, vuosi oli 1949. Olin silloin 11 vanha. Minulla oli kerättynä vähän rahaa ja mietin voisinko laittaa sen siihen kelloon, jota minun teki kovasti mieli. Niin kuitenkin kävi, että kotiin lähti onnellinen kellon omistaja, joka katsoi usein aikaa ja toisti nimeä Niton Geneve. Kotiin tultuani näytin kelloani kotiväelleni ylpeänä. Äitini varoitteli, että älä pudota sitä kun olet niin kova kiipeämään linnunpesillä. Koulussa kello herätti ihmetystä ja vähän kateuttakin, olihan kello nuorella pojalla tosi harvinaisuus siihen aikaan. Tämä Niton Geneve kello vaihtui aikanaan pieneen Leijona-merkkiseen taskukelloon, ja sitä ensimmäistä rannekelloa ei ole sen jälkeen näkynyt. Nykyisin minulla on paljon erilaisia antiikki kelloja, onpa meillä pieni kellomuseokin museokylässämme Kälviällä. Kellot ovat edelleen tärkeässä asemassa elämässäni.

Matti Toivonen