Menu
Ensimmäisen kelloni, joka oli muuten Leijona -merkkinen, sain vaariltani hänen ollessaan sairaalassa, jonne sitten jäikin ja kuoli siellä. Olin silloin viiden vanha ja vuosi oli 1957. Vaarini sanoikin, että tätä kelloani en taida enää tarvita ja nyt kello taitaa olla hieman liian iso sinulle, mutta laita ranteeseen sitten myöhemmin. Kello oli kullanvärinen ja siinä oli metalliranneke. Myöhemmin pidin sitä monet vuodet ja taisin olla silloin noin 17 vanha kun se hävisi jonnekin Heinolaan. Ihan tarkkaan en muista, milloin katoaminen tapahtui mutta talvella se oli ja viikonloppuna. Ja humalassahan silloin olin. Kello oli mielestäni hieno ja kaikki ne vuodet se toimi moitteetta. Kultaa se tuskin oli koska vaarini ei mikään rikas ollut. Harmi vain, kun sillä lailla se katosi.
Jukka Jokinen
