Minun tarinani on aika uusi. Se alkoi kun löysin hangesta kellon ilman hihnaa.
Kello oli naarmuilla eikä näyttänyt toimivan.Patteri-ajan lapsia kun olen, en heti hoksannut että se oli vedettävää mallia, Leijona -merkkinen muuten.
Siellä se on ollut minulla kaapissa, kunnes pari viikkoa sitten kävin ostamassa nahkaisen hihnan ja nyt opettelen pitämään vuosien jälkeen nostalgista kelloani ranteessa.
Kunhan aina muistaa vetää sen aamuin illoin.
Ensimmäinen kelloni taisi olla papalta lahjaksi saatu laskinkello, semmoisia 80-luvun hömpötyksiä. Eihän se kauaa kestänyt.