Porin tuliainen ja vaarin taskukello

Se oli siellä joskus 1970–1971 tienoilla, olin pikkupoika ja isäni kanssa rautatieasemalla vastassa isän veljeä, joka tuli meille muutamaksi päiväksi Porista kylään. Asuimme tuolloin Riihimäellä kasarmilla, koska isäni oli kantaupseeri. Yllätys oli suuri, kun tämä isän veli Reino kaivoi siinä kävellessämme kohti kotiamme taskustaan selvästi käytössä hieman kuluneen, mutta ehjän ja toimivan rannekellon (olipa muuten Leijona!) ja antoi sen minulle!

Olin ylpeä ja kavereiden kadehtima sen jälkeen, koska kaveriporukassa ei kenelläkään tuolloin ollut minkäänlaista rannekelloa. Sitä käytinkin sitten muutaman vuoden, kunnes siitä ”aika jätti” ja tuli aika hankkia uusi kello tilalle.

Toinen koskettava kellomuistoni sattui tuossa myöskin 1970-luvun alussa:

Oltiin koko perhe kyläilemässä mummolassa ja siellä olin aina välillä ihaillut vaarini upeaa vanhaa ”Helvetia” -merkkistä taskukelloa. Se oli joskus lopettanut käymisensä, mutta onneksi vaari ei sitä ollut heittänyt pois. Hän antoi sen minulle ja jo siitä asti tuo kello on hallussani ollut.

Vielä sitä en ole huollattanut, kun en tiedä missä sen uskaltaisi korjauttaa – onhan kyseessä melko lailla käsityönä tehty vanha taskukello!

Pertti Forssten