Suomalaiset designrannekellot

PEKKA PIEKÄISEN DESIGNKELLOJA 1970-LUVULTA

Pekka Piekäinen (1945-2004) toimi vuodesta 1971 lähtien Auran Kultaseppä Oy:n pääsuunnittelijana parinkymmenen vuoden ajan. 1970-luvulla Piekäinen suunnitteli 40 korukellon kokoelman sveitsiläiselle Tissot’lle. Auran Kultaseppä Oy:ssä valmistettiin hopeiset rannekkeet. Valmistettujen kellojen määrä oli noin 120 000. Näistä pääosa meni myyntiin Ranskaan ja Sveitsiin.

LAPPONIA JEWELRYN KELLOT

Ideasta tuotantoon
Idea kellojen valmistuksesta Lapponialla tuli 1970-luvun alussa taiteilija Björn Weckströmiltä. Hän ehdotti Pekka Anttilalle korumaisten kellojen valmistusta täydentämään Lapponian korumallistoa. Weckström halusi luoda ”totaalisen lookin” korujen kantajille ja sai ennakkoluulottoman Anttilan vakuutetuksi ideasta. Korumaisten kellojen suunnittelu oli maailmalla, kuten Suomessakin, uusi ilmiö johon Lapponia rohkeasti tarttui. Kellojen valmistus oli uusi aluevaltaus yritykselle jonka pääpaino oli korujen valmistuksessa. Alkuvaiheiden suunnittelutyössä konsultointiapua saatiin Suomen Kelloseppäkoulun opettaja Hannu Ruokolalta ja kelloseppä Harry Åkermanilta. Ruokola jakoi yleistä kellotietouttaan Lapponialle ja Åkerman oli mukana kellojen tuotannon suunnittelussa, koneistojen valinnassa sekä ensimmäisten kellomallien koneistamisessa. Kultaseppien työnjohtaja Aimo Anttila sekä taiteilija Björn Weckström veivät projektia eteenpäin Lapponialla.

Monen palan summa
Tuotannon alkuaikoina kellojen valmistuksessa vaadittiin erityistä ratkaisukykyä tekniikan asettamien rajojen vuoksi. Kellomalleissa on seppien ja taiteilijoiden yhteistyönä oivallettuja hienoja teknisiä ratkaisuja. Tekniikan asettamia reunaehtoja, mm. kellojen lukoissa, nupeissa ja rannekkeiden sulavuudessa ratkotaan yhdessä, tavoitteena sekä esteettinen että toimiva lopputulos.

Kellojen tuotantoketju Lapponialla on pysynyt vuosikymmenten aikana lähes samanlaisena, automaatiotekniikoiden kehittyminen ei ole muuttanut kellojen valmistusta. Tuotantoprosessi alkaa taiteilijan luonnoksesta, josta malliseppä aloittaa prototyypin työstön. Luonnos voi olla piirros, savesta tehty malli tai taiteilija saattaa ohjata mallisepän työtä henkilökohtaisesti.

Kellojen kuoret ja rannekkeet valmistetaan valamalla. Kultaseppä esikäsittelee kuoren ennen sen lähettämistä koneistukseen tehtaalle. Esikäsittelyssä työstetään mahdollisia valuvirheitä ja muutamissa malleissa kuorten kiiltävät reunat hiotaan valmiiksi ennen koneistusta. Koneistus on kellotehtaalla tapahtuva tarkkuustyövaihe, jossa kuori ja koneisto sovitetaan yhteen, tehdään lasiura ja koneistolle takapohja. Kellon valmistuksessa tämä on yksi haastavimmista vaiheista, koska mittatarkkuudelta vaaditaan erityisen paljon.

Koneistuksesta kuori palaa Lapponialle ja kokonaisuuden tekeminen alkaa. Kultaseppä työstää kellon valmiiksi, jonka jälkeen se toimitetaan kellosepälle koneiston, kellotaulun ja lasin asennukseen. Lopputarkastuksen jälkeen kello on valmis lähetettäväksi jälleenmyyjille. Koska asiakkaiden ranteiden paksuus vaihtelee, on Lapponia huomioinut rannekkeiden säädön valmistamalla erikokoisia säätöpaloja niitä malleja varten joissa se on mahdollista. Rannekkeen symmetrian säilyttämiseksi säätöpaloja on tehty sekä lyhyitä että pitkiä.

Varhaisissa malleissa kaikki kellon osat koneistoa lukuun ottamatta valmistettiin Suomessa, jossa tehtiin myös kellojen koneistus. Koneistus siirtyi myöhemmin Sveitsiin ja Saksaan. Koneistojen valinnassa päädyttiin sveitsiläisiin ETA-koneistoihin. Lapponian kelloja ei ole sarjanumeroitu, toisin kuin joitakin rajoitettuja korusarjoja. Kellojen ainutlaatuisesta muotoilusta kertoo myös se, että Weckströmin kellomalleja kopioitiin maailmalla. Istral ja Kitty Hawk ovat myydyimmät kellomallit ja niitä valmistettiin vuodesta 1981.

Kello kuin koru
Ensimmäiset Lapponian kulta- ja hopeakellot valmistuivat 1975 Weckströmin suunnittelemana. Tiedonantaja-kultakello sai odottamattoman vastaanoton Baselin kellomessuilla, kun tilauksia korumaiselle kellolle tuli kymmenittäin. Suurta huomiota osakseen saivat myös hopeaa ja akryyliä vallankumouksellisesti yhdistäneet Aikarauta, Aikasauva ja Super Star. Näissä malleissa kellon koneistot näkyvät paksun akryylin alta. Kultaisen Aurinkokello-riipuskellon sanottiin olevan kaunis kuin koru. Kellojen suunnittelussa onnistuttiin toteuttamaan idea kellosta, joka on kuin koru. Varhaisimpia malleja lukuun ottamatta Lapponian kelloissa on pysynyt hyvin samanlainen numeroimaton ja pelkistetty kellotaulu sekä osoittimet. Näiden lähtökohtien ympärille on syntynyt erilaisia kiehtovia muotoja ja tarinoita viideltä eri taiteilijalta. Lapponian kelloista on tullut kansainvälinen keräilykohde, jossa idea suomalaisesta, korkealaatuista muotoilua edustavasta kellosta on onnistuttu toteuttamaan.

Lapponia Jewelryn valmistamia kelloja on kaikkiaan 49 eri mallia ja ne ovat suunnitelleet Björn Weckström, Zoltan Popovits, Poul Havgaard, Christophe Burger ja Pekka Hirvonen.

Lapponian kellojen valmistus päättyi 2010-luvulla. Lapponia on nykyään osa Kalevala Korua.

SIROKORUN KORUKELLO

Kultaseppä Matti Hyvärisen suunnittelema Sirko –korukello on turkulaisen Sirokoru Ky:n mallistoa.

HARRI KOSKISEN VAKIO

Muotoilija Harri Koskinen suunnitteli vuonna 2003 Issey Miyakelle kuuden rannekellon sarjan, josta sittemmin on valmistettu 19 erilaista versiota. Kelloille on tunnusomaista kaksoiskellotaulut ja yksinkertainen muotoilu. Kelloissa on Seikon koneisto.

Lähde: Suomen Kellomuseo