Säännöstely synnyttää salakuljettajien markkinat

Kellojen salakuljetus yleistyi sodan jälkeen. Kelloja toivat laittomasti maahan mm. merimiehet ja runsaasti kelloja kulki Suomeen myös Ruotsista maarajan yli Lappiin. Kellojen kaupustelijoita kiersi työpaikoilla ja junissa tarjoamassa salakuljetettuja kelloja. Koska kysyntä oli laillista tuontia suurempi, riitti asiakkaita runsain mitoin salakuljettajillekin ja tarjosi heille hyvät toimeentulomahdollisuudet vielä 1950-luvun alussa. Laadukkaita ja suhteellisen halpoja kelloja oli kuitenkin jo tuolloin jonkin verran saatavissa jo laillisestikin. Salakuljettajat joutuivat kilpailemaan tällöin myös hinnalla. Tämä johti salakuljetettujen kellojen laadun heikkenemiseen. Salakuljettajien mukana alkoi virrata maahan myös väärennettyjä kelloja 1950-luvulla.

Kellojen tuonti vapautettiin vuonna vaiheittain vuoteen 1957 mennessä. Jäljelle jäivät kuitenkin kellojen korkeat tullimaksut. Tämä levensi taas salakuljettajien leipää. Salakuljettajien aika kellomarkkinoilla päättyi Suomen liityttyä EFTA:an vuonna 1961.

Kellotuonnin vapauttamisen seurauksena kelloseppien kilpailijoiksi ilmaantui pian uusia kellokauppiaita. Osuuskaupat ja yksityiset tavaratalot ottivat taas kellot valikoimaansa. Nämä kaupan rakennemuutoksen ensioireet saivat syystäkin aikaan levottomuutta kellosepissä.

Lähde: Suomen Kellomuseo