Tornikellon koneisto

Kaksikerroksisen makasiinin keskellä on nelikulmainen, lautarakenteinen kellotorni. Torniosassa on pyöreät aukot jokaisella neljällä sivulla. Ajanosoitus on järjestetty kahteen suuntaan – kartanon suuntaan ja talouspihalle (navetan suuntaan). Kahdella muulla sivulla olevat aukot on peitetty levyillä.

Koneiston rakenne

Koneiston rungon rakenne on ns. vaakarunkokoneisto, jossa koneiston käynti- ja lyöntimekanismien rataskoneistot ovat samalla tasolla. Koneiston runko-osa on valmistettu valuraudasta. Hammaspyörät lyöntipuolen voimaratasta lukuun ottamatta ovat messinkiä ja vivut sekä akselit ovat terästä. Lämpötilan ja kosteuden vaihteluille altistuneena koneiston osat ovat hapettuneet ja ruostuneet. Tästä, normaalista kulumisesta sekä valmistuksessa syntyneistä toleransseista johtuen kaikki seuraavat mitat ovat hieman epätarkkoja.

Koneisto-osan leveys on 525 mm ja syvyys 205 mm. Koneiston koko korkeus on 145 mm. Pienikokoinen tornikellon koneisto on kiinnitetty makasiinin tornirakenteisiin, vahvaan hirteen kahdella pitkällä hirren läpi menevällä ruuvilla. Ruuvit ovat hirren alapuolelta ”pukinsarvi” -mutterilla kiristetty.

Tämä koneistorakenne yleistyi eurooppalaisten tornikellovalmistajien keskuudessa noin 1800-luvun puolivälissä. Ruotsalaiset ja suomalaiset tornikellovalmistajat eivät – muutamaa ruotsalaista poikkeusta lukuun ottamatta – omaksuneet tätä eurooppalaista rakennetta.

 

Käyntilaite ja rataskoneisto

Tornikellon käyntilaitteeseen kuuluvat ankkuri ja käyntiratas. Kellossa on niin sanottu nasta-graham-käynti. Käyntirattaan nastaluku on 50.

Käyntirattaan halkaisija on 78,4 mm. Ratas on valmistettu valamalla messingistä. Ankkuri on pitkävartinen ja siinä on ruuvikiinnitteiset teräskynnet. Ankkuri vyöttää käyntirattaan toisesta sivusta puolitoista hammasta. Käyntipuolella on vain kolme hammaspyörää: voimaratas ja siinä oleva painotela, väliratas ja käyntiratas. Teoriassa käyntiratas pyörii kellon käydessä kerran 108 sekunnissa. Väliratas pyörii kerran 18 minuutissa ja voimaratas kerran 3 tunnissa.

 

Lyöntikoneisto

Koneistossa on käyntikoneiston lisäksi lyöntikoneisto, joka on ohjannut torniosan ulkopuolella olevaa lyöntitiukua. Lyöntikoneiston vasaran kohotusvipu on edelleen paikallaan. Siitä on lähtenyt naru lyöntitiukuun, joka on sijoitettu talouspihalle osoittavan kellotaulun yläpuolelle. Tiukuun lyövää lyöntivasaraa kohottava vipu on lyöntikoneiston sivussa. Koneistossa on täydet ja puolet tunnit lyövä lovilevylyönti. Levyn vahvuus on 3,5 mm, mikä on tyypillistä tornikelloille. Levyn ulkokehällä on lyöntien lukumäärää ohjaavat lovet. Käyntipuolen voimarattaan akselilla, osoitinkoneiston kartiohammaspyörään ruuvilla kiinnitettynä on nastarelli, jossa on kuusi lyönnin irroitusnastaa. Tuulisiiven toinen lapa on murtunut poikki.

Voimarattaalta energia välittyy lovilevylle rungon ulkopuolella olevan välittäjärattaan avulla. Välittäjäratas on kiinni voimarattaan akselilla ja se kuljettaa lovilevyssä neljällä ruuvilla kiinni olevaa ratasta, joka on messinkiä.

Monissa Wagnerin valmistamissa tornikelloissa on Thomas Mudgen, ns. ”gravity escapement” ja tornikelloille tyypillinen ”remontoir” -mekanismi. Viimeksi mainitussa mekanismissa erillinen pieni paino tuottaa jatkuvan tasaisen energian suoraan käyntirattaalle. Tässä tarkasteltavana olevassa kellossa ei kuitenkaan tätä mekanismia ole.

 

Heiluri

Heiluri puuttuu. Valitettavasti heilurista ei ole tietoja. Koneistosta selviää, että heilurilla on ollut teräsjousiripustus. Ankkurin varressa on heilurin ja käynnin keskittämiseen vaikuttava säätöruuvi. Tämä on varsin moderni ominaisuus 1800-luvun puolivälin tornikellossa.

 

Koneiston veto ja painot

Käynti- ja lyöntikoneistojen veto tapahtuu vetoavaimella, suoraan koneiston voimarattaiden (telarattaiden) akselien päistä. L-kirjaimen muotoinen (alkuperäinen?) vetoavain on tallella. Isompien tornikellojen tapaan tässä kellossa ei ole painojen nostoa keventävää välitystä. Kellon käyntiaika on noin viikko eli kello on pitänyt vetää noin viikon välein. Tarkempi käyntiaika on riippunut käytetyn painonarun vahvuudesta, eli narukierrosten määrästä (pituus) painotelalla. Käyntipuolen voimaratas pyörii kellon käydessä kerran kolmessa tunnissa eli 56 kertaa seitsemässä vuorokaudessa. Toisaalta käyntiaikaan on vaikuttanut painojen putouskorkeus. Mikäli rakennuksen toisen kerroksen lattiarakenne ja sen aukko ovat alkuperäiset, on painojen lasku ollut sen osalta mahdollista ensimmäisen kerroksen lattiatasoon. Valitettavasti painot puuttuvat, niiden mallista ja muodosta ei toistaiseksi ole tietoa. Painosta (kg) ei myöskään ole tietoa.

 

Taulut ja osoitinkoneisto

Tornin pyöreät tauluaukot ovat neljälle suunnalle. Kellotaulujen ja osoitinkoneistojen perusteella ajanosoitus on todennäköisesti järjestetty ainoastaan kahdelle sivulle: kartanolle ja talouspihan suuntaan. Pyöreän tauluaukon halkaisija on tornin sisältä mitaten 64,5 cm. Kartanolle päin osoittavassa kellotaulussa on yksi, todennäköisesti Wagnerin valmistama, tähtipäinen tuntiosoitin. Minuuttiosoitin puuttuu. Muita osoittimia ei ole. Osoitin on todennäköisesti alkuperäinen, sillä vastaavanlaisia osoittimia tiedetään Wagnerin käyttäneen myös muissa tornikelloissa. Anjalan kartanon viljamakasiinin kellotaulun takana, tornin sisäpuolella ovat osoitinmekanismin hammaspyörät.

Kellokoneisto on kiinnitetty tukirakenteisiin siten, että koneiston käyntipuolen voimarattaan akseli on kartanolle päin osoittavan taulun keskiakselin kohdalla, eli kellokoneistoa ei ole kiinnitetty aivan torniosan keskelle, vaan hiukan sivuun.

 

Koneiston kunto

Tornikellon säilytyspaikka makasiinin tornissa on ollut vuosia altis säänvaihteluille ja kulunut aika on vain lisännyt kellon vaurioita.

Kelloa mallinnettaessa ja mitatessa todettiin seuraavaa:

Kellon runko ja rattaiden sekä ankkurin akselit, kuten myös painotelat sekä lyöntipuolen vivut ovat paksun ruosteen peitossa. Rungon taaempi pohjalevy on poikki rungontolpan vierestä.

Kelloa yksityiskohtaisemmin tarkasteltaessa voidaan todeta lähes kaikkien ruuvien ja muttereiden kiertyvän vaivatta auki. Vaikka akselien tapit ovat vahvasti kuluneita, ne ovat suurimmaksi osaksi säästyneet ruosteelta. Myös vetorumpujen sisällä olevat voimarattaiden akselit ovat ruosteettomia. Vetoavain on ruostunut kiinni lyöntipuolen vetoakseliin. Ripustusjousi on poikki. Ripustusjousen ylempi messinkiosa on tallella. Alempi osa, johon heiluri on kiinnittynyt, on hävinnyt. Rellien nastat ovat pahoin kuluneita sekä ruostuneita. Käyntipuolen voimarattaan hammaskehä on murtunut. Käyntirattaan nastat ovat kuluneita ja ruosteessa. Nastoja puuttuu yhteensä 16. Ankkurin tulopuolen kynsi on poikki. Rattaiden hampaat ovat vääntyneitä ja/tai kuluneita. Käyntipuolen voimarattaan vastatelkijousi (messinkinen kierrejousi) on murtunut monesta kohtaa. Telkiakseli on vääntynyt.

 

Koneiston alkuperäisyys

Kellokoneisto on alkuperäisessä muodossaan. Koneistoon ei ole tehty sen historian aikana kelloteknisiä muutoksia. Koneistossa ei ole nähtävissä minkäänlaisia sen huollosta johtuvia lisäyksiä tai muutoksia. Perustellusti voidaan todeta koneiston tekniikan olevan alkuperäisen mukainen.

 

Wagnerin kellon tekninen laatu

Wagnerin valmistamien kellojen teknisestä laadusta yleensä ja hänen arvostuk-sestaan kelloseppänä Ranskassa voi mainita seuraavan kuvauksen sanoin: Ranskan kelloteollisuudessa 1800-luvun alkupuolella parhaita olivat pienten kellojen osalta kellosepät Berthoud ja Breguet. Vastaavasti Jean Wagner oli suurten kellojen mestari ja maansa parhaimmistoa.